BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Yrjö Saarnio

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Yrjö Armas Saarnio
Kutsumanimi: Polkka-Saarnio, ei tiettävästi varsinaisia salanimiä

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 22.11.1906, Turku

Aloitti ravintolamuusikkona Turussa v. 1927

Konservatorion viulunsoitonopettajaksi: 1966, Helsinki

Director musices -arvonimi: 1973

Kuolinaika: 11.5.1985, Helsinki


Roolit ja soittimet

Roolit: säveltäjä (päärooli), sovittaja, orkesterinjohtaja, muusikko, sanoittaja, pedagogi
Soittimet: viulu sekä Porin Rykmentin soittokunnassa trumpetti ja isorumpu

Yhtyeet

Harry Bergströmin yhtye, 1933 -
Yrjö Saarnion polkkayhtye 1940-luvulta 1960-luvulle

Biografia

Yrjö Saarnio eli Polkka-Saarnio oli tunnettu pelimannityyppisen tanssimusiikin esittäjä ja oman polkkayhteensä johtaja. Hänen sävellyksiään ovat levyttäneet monet tunnetut laulajat.

Yrjö Saarnio esiintyi isonveljensä kanssa jo 12-vuotiaana ja aloitti ravintolamuusikkona jo Turussa, jossa häntä opetti viulua soittamaan mm. Kerttu Wanne. Toimittuaan neljä vuotta ammattimuusikkona hän siirtyi teatterimuusikoksi. Asepalveluksessa Saarnio pääsi neljän kuukauden peruskoulutusjakson jälkeen Porin Rykmentin soittokuntaan, jossa hän soitti ensisijaisesti trumpettia. Jo 16-vuotiaana hän oli tuonut esiin ensimmäisen sävellyksensä, jonka nimi oli Muisto. Hän kävi kelloseppäkoulun, mutta musiikki vei jo melko varhain voiton ”porvarillisesta” kulta- ja hopeasepän ammatista. 1930-luvun alussa Saarnio muutti Helsinkiin, jossa hän jatkoi soitto-opintojaan Radio-orkesterin viulutaiteilija-kapellimestari Erik Cronvallin johdolla.

Saarnion nimeä kantoi hänen tunnettu, jo sota-aikana vuonna 1940 aloittanut polkkayhtyeensä, jonka vuoksi häntä toisaalta alettiin kutsua Polkka-Saarnioksi. Yhtyeen helposti tunnistettava, ”koreilematon” selkeää melodiaa korostava soittotapa noudatti ruotsalaista spelmanslag-tyyliä, josta aikalaisarvostelija Mauno ”Pyörittäjä” Maunola kirjoitti mm. näin: ”Yrjö Saarnio pysyy uskollisena omaksumalleen pelimannityylille ja siinä onkin hänen nauttimansa kansansuosion salaisuus. Pelimannien soittotavassa on omat niksinsä ja finessinsä, jotka Polkka-Saarnio on omaksunut ihan jetsulleen.” Polkkien ja jenkkojen lisäksi yhtyeen ohjelmistoon kuului ainakin perinteistyylisiä valsseja sekä fokseja ja tangojakin. Yhtye säesti levytyksissä mm. A. Aimoa, Olavi Virtaa ja Georg Malmsténia sekä esiintyi usein radiossa mm. säestämässä Radiotanssiaisia, joista on äänitteinä tallella vain vähän. Yhtyeen suosio alkoi hiipua 1950-luvun lopulla, mutta se pysyi koossa pitkään.

Saarnion tunnetuin sävellys on varmaankin Usko Kempin sanoittama Vesivehmaan jenkka, jonka levytyksistä Veikko Sadon versio vuodelta 1948 on ensimmäinen; jenkka tunnettaneen nykyisin paremmin Teijo Joutselan tai Erkki Junkkarisen tallenteena, mutta näitten kolmen lisäksi monet muutkin ovat levyttäneet kappaleen. Tunnettuja sävellyksiä ovat myös valssit Rantamökissä (sanoittaja Paul Ailus) ja Rantatiellä (san. R. R. Ryynänen) sekä Mäntlahden jenkka (tämänkin sanoitus U. Kempin). Vuonna 1948 Saarnio sai levylle muitakin sävellyksiään/sovituksiaan, jotka saavuttivat hyvän myyntimenestyksen.

Vanhemmilla päivillään Yrjö Saarnio toimi Helsingissä viulunsoiton opettajana. Director musices –arvonimen saanut Saarnio kuoli Helsingissä, mutta hänen siunaustilaisuutensa pidettiin 23. toukokuuta 1985 klo 14.30 alkaen hänen synnyinkaupungissaan Turussa.


Sanottua

”Minun lapsuuskotini oli Turussa, ja siksi siellä on kaiken alku ja juuri. Isä se aikoinaan työnsi minulle viulun kouraan ja antoi soiton alkeet. Kaksitoistavuotiaana läksin vanhemman veljen [Nestori Saarnion — JJM] kanssa vakituisille soittokeikoille — ja siitä lähtien sitä hommaa onkin piisannut ---" (Yrjö Saarnio Lauri Jauhiaiselle)


Diskografiaa

Veikko Sato ja Saarnion polkkayhtye 1948: Vesivehmaan jenkka. Säv. & sov. Yrjö Saarnio, san. Usko Kemppi. Rytmi SR 7011.

Georg Malmstén ja Yrjö Saarnion polkkayhtye 1951: Pohjolan kesä, valssi. Säv. Martti Jäppilä, san. K. Kirsi [= Kauko Käyhkö], sov. Yrjö Saarnio. Finlandia P 138.

Seppo Korpela ja Yrjö Saarnion yhtye 1952: Kirkonkylän tanssit, jenkka. Suomalainen kansan­sävelmä (Koiviston polska), san. Tatu Pekkarinen [= Taavetti Pekkarinen], sov. Kaarlo Valkama. Finlandia P 150.

Olavi Virta, Metro-tytöt ja Yrjö Saarnion orkesteri 1952: Aila-pieni, tango. Säv. Yrjö Saarnio, san. Paul Ailus, sov. Kaarlo Valkama. Finlandia P 155.

Kauko Käyhkö ja Yrjö Saarnion polkkayhtye 1956: Viimeinen lautta (For Me and My Gal), foksi. Säv. George W. Meyer, alkup. san. Edgar Leslie — E. Ray Goetz, suom. J. Alfred Tanner, sov. Yrjö Saarnio. Rytmi R 6296.

lkka Rinne [= Martti Miettinen] — Yrjö Saarnion polkkayhtye 1959: Syysunelma (Songe d’automne), valssi. Säv. Archibald Joyce, alkup. san. Charles Wilmott, suom. Martti Jäppilä, sov. Ensio Kosta [= Sten Ducander]. Decca SD 5468.

CD-kokoelmalevy: Yrjö Saarnion polkkayhtye. Salix CD-116.

Lähteet

Artikkelin kirjoittaja: Jari J. Marjanen (VYS ry), siirto vanhalta POMUS-sivulta ja täydennykset: lokakuu 2014


Anon. 1985. ”Director musices Yrjö Saarnio” (muistokirjoitus). Helsingin Sanomat su 19. toukokuuta 1985, s. 12.

Jauhiainen, Lauri (s.a.): LP-levyn Finlandia PSOP 36 esittelyteksti.

Kukkonen, Einari 2004. Liljankukka. Kustannuskolmio. Saarijärvi. Ss. 75, 131, 164–165, 192–195, 198–204, 207–210, 212–214, 228, 230, 237–238, 258, 293, 297–299, 301–302, 318, 323–324, 328, 330, 334–335, 352, 354, 362, 368, 374-375, 378, 388, 393–394, 399–404, 407, 409–412, 416–417 ja 421–424.

Virtamo, Keijo (toim.) 1987. Otavan iso musiikkitietosanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu.


Verkkolähteet:


www.fono.fi
www.aanitearkisto.fi

Henkilökohtaiset työkalut