BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Vilho Koljonen

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Vilho Koljonen
Kutsumanimi ja nimimerkki: Ville
Toinen salanimi lauluntekijänä: Kaj Duuri (kirjoitusasuna joskus: Kai Duuri)
Salanimiä ja nimimerkkejä kirjailijana ja pakinoitsijana: K. A. Mera, One, Vilcol, Ville Koo

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 18.8.1910, Kiihtelysvaara
Kuolinaika: 1.9.2000, Muonio

Roolit ja soittimet

Roolit: säveltäjä, sanoittaja; kansatieteilijä, kirjailija, opettaja, runoilija, pakinoitsija, valokuvaaja
Soittimet: kitara

Yhtyeet

Ei tiettävästi.

Biografia

Vilho Koljonen — lempinimeltään ja tärkeimmältä musiikkinimimerkiltään Ville — oli henkisen alan monitoimimies, joka ehti harrastaa kaikenlaista pitkän elämänsä aikana. Hänen (julkaistut) sanoituksensa, tunnetuimpana Kisällit kesällä, ja harvat sävellyksensä syntyivät lähinnä 1950-luvulla. Koljonen loi käytännöllisesti katsoen koko tuotantonsa salanimillä.

Vilho eli Ville Koljosen vanhemmat olivat kauppias Otto Koljonen ja Alma Karolina o.s. Ingman. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Elvi Inkeri Hyvärinen 1935—45. Koljonen kävi koulunsa Helsingissä, ja opiskeli Helsingin yliopiston silloisessa historiallis-kielitieteellisessä osastossa itämerensuomalaisia kieliä, jolloin hän keräsi stipendiaattina Karjalasta sikäläistä murresanastoa ja kansanrunoutta.

Toimiessaan sota-aikana Aunuksen radiossa Koljonen tutustui siellä mm. Oke Tuuriin, runoilija-kirjailija Oiva Paloheimoon, Pekka Tiilikaiseen ja ennen kaikkea Kauko Käyhköön, minkä vuoksi hän pääsi myöhemmin tekemään useita sanoituksia juuri Kipparikvartetille. Sanoitusten lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu kymmenkunta levytettyä sävellystäkin, ja useampia lienee esitetty pienissä piireissä tai jäänyt pöytälaatikkoon. Tunnetuin hänen teksteistään lienee yhteislaulunumerona suosittu Kisällit kesällä, jossa suomen kieltä opiskellut Koljonen käyttää vanhasta kielestä periytyviä monikon kolmannen persoonan verbimuotoja: ”he laulussansa tuossa ylistit maailmaa”, ”he menit metsätietä ja olit ylpiät” jne. Useimmat hänen sanoituksensa ovat kupletinomaisia taikka veikeitä (lasten)lauluja, mutta joukossa on sellainen tunnelmapala kuin Nuoruuteni kaupunki.

Vilho Koljonen oli palkintojakin voittanut valokuvaaja. Ennen opettajaksi ryhtymistään hän vaikutti mainostoimittajana.

Koljonen toimi kansakoulunopettajana Alatorniossa v. 1950—54 ja Muoniossa 1955—75. Hän ehti viettää 90-vuotispäivänsä paria viikkoa ennen kuolemaansa.


Sanottua

Hannu Parpola kertoi Seura-lehdessä, että sodan jälkeen Ville toi rajan taakse jääneestä Karjalasta nuorikkonsa [toisen vaimonsa — JJM] Angelina (Elina) Sitovan. Senaikaisessa arassa poliittisessa tilanteessa, jossa inkeriläisiä luovutettiin Neuvostoliittoon, Koljonen souti nuorikkonsa pienellä veneellä turvaan Ruotsiin, jossa elätti kasvavaa perhettänsä metsä- ja kaivostöillä. Olojen tasaannuttua perhe palasi kotimaahan, Helsinkiin, jossa Koljosesta tuli mainostoimisto Erva-Latvalan mainostoimittaja. Perheeseen syntyi vielä viimeisenä lapsena Veli, josta tuli Pohjois-Suomen tunnetuimpia taiteilijoita.

Muonion Särkijärvellä tehtiin 1960-luvulla Lapin ennätys letkajenkan tanssimisessa, ja pääorganisaattorina oli opettaja Vilho Koljonen.

Suhdetoiminta-sana mainitaan Koljosen keksimäksi.

Diskografiaa

Kipparikvartetti — Triola-orkesteri, joht. Kauko Käyhkö (2.9.1952): Halivilivoo, foksi. Säv. Kauko Käyhkö [Justeeri], san. Ville, sov. Harry Bergström. Elokuvasta Kipparikvartetti. Rytmi R 4061.

Justeeri [= Kauko Käyhkö] — Pirteät Pelimannit (2.10.1952): Korpijenkka, jenkka. Säv. & san. Ville, sov. Toivo Kärki. Decca SD 5177.

Olavi Virta — Decca-orkesteri, joht. Toivo Kärki (17.4.1953): Nuoruuteni kaupunki, beguine. Säv. Martti Ounamo [säveltäjäksi merkittynä = Toivo Kärki], san. Ville, sov. T. Kärki. Decca SD 17.4.1953.

Jorma Ikävalko — Triola-yhtye (1954): Hölökkä-polkka, polkka. Säv. Olavi Virta, san. Ville, sov. Matti Viljanen. Triola T 4129.

Lähteet

Artikkelin kirjoittaja: Jari J. Marjanen (VYS ry), heinä—lokakuu 2014


Parpola, Hannu: Kaks kisälliä kerran. Seura, elokuu 2000.

Verkkolähteet:

Kirjasampo

Arto (nimim.) 2010: Vilho Koljosen syntymästä 100 vuotta!

www.fono.fi
www.aanitearkisto.fi

Henkilökohtaiset työkalut