BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Veli Lehto

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Viljo Leopold Lehtinen
Taiteilijanimi: Veli Lehto

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 1.2.1904, Turku
Kuolinaika: 19.7.1965, Turku

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja

Biografia

Veli Lehto on jäi levytystensä määrään ja suosioon nähden varsin tuntemattomaksi 30-luvun iskelmäyleisölle. Tämä johtuu paljolti siitä, että hän esiintyi aktiiviaikoinaan vain aniharvoin julkisuudessa eikä ollut mukana esimerkiksi Dallapén kuuluilla kesäkiertueilla. Se taas johtui siitä, että hänen alter egonsa Viljo Lehtinen rahoitti laulullaan opiskelunsa teologisessa tiedekunnassa. Olisihan toki ollut suorastaan skandaali, jos tuleva pappismies olisi paljastunut yksityiselämässään viihdetaiteilijaksi.

Lapsesta saakka musiikkia harrastanut Lehtinen oli kirjoittanut vuonna 1927 ylioppilaaksi ja päässyt kolmisen vuotta myöhemmin kokeilemaan kykyjään äänilevyllä maineikkaan Dallapén laulusolistina. Hänen esikoistaltiointinsa salanimen Veli Lehto suojassa oli parivaljakon Tynnilä-Jäppilä foksi Petsamo, mikä palasi suosioon tasan kolme vuosikymmentä myöhemmin Teijo Joutselan ja Humppa-Veikkojen ikuistamana.

Dallapén alkuperäisen laulusolistin Ville Alangon yllättävä kuolema keväällä -31 tiesi Lehtinen-Lehdolle lisää levytystehtäviä, jolloin syntyivät mm. sellaiset menestysnumerot kuin Kivikauden mies ja Keltaiset banaanit. Pääosa hänen äänitteistään sijoittuukin 30-luvun alkuvuosiin, mutta löytyvätpä samaisen vuosikymmenen myöhemmiltä vuosilta mm. sellaiset esitykset kuin Tatu Pekkarisen tango Pikku paratiisi ja Toivo Kärjen foksi Sulle anteeks’ annan vuodelta 1937.

Viimeisen äänilevynsä tuleva pappismies teki helmikuussa -38. Kyseessä oli Ylioppilaskunnan Laulajien eli YL:n Lontoossa Martti Turusen johtamana taltioima Selim Palmgrenin sovitus kansanlaulusta Kesäilta, jossa Lehtinen huolehti reilusti omissa nimissään soolo-osuudesta. Seuraavana vuonna hän valmistui papiksi ja ryhtyi työskentelemään Turun tuomiokirkkoseurakunnassa.

Näin jälkeen päin saattaa tuntua oudolta, että Veli Lehdon kaltainen laulajasuosikki selviytyi iskelmäurastaan niin vähällä huomiolla. Mutta solistin eli kertosäkeen esittäjän asema oli musiikkiteollisuudessa 30-luvulla kokonaan toinen kuin tänään, jolloin idoliksi pääsee asiantuntevan markkinoinnin avulla taidoistaan riippumatta melkein kuka tahansa.

Valikoitu diskografia

Petsamo 1930 (Homocord O.4.-23110)
Kivikauden mies 1931 (Homocord H-O.23123)
Keltaiset banaanit 1931 (Homocord H-O.23130)

Pikku paratiisi 1937 (Odeon A 228426)

Sulle anteeks’ annan 1937 (Odeon A 228443)

Ylioppilaskunnan Laulajat (YL): Kesäilta (1938) (H.M.V. X 6047)

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli lähteinään mm.:
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)
Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1901–1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)


Henkilökohtaiset työkalut