BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

V Arti

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Kaarlo Väinö Valve (Tiitinen, Vesala)
Aliakset: V. Arti
Salanimet: V. A., Veera Arti, K. Kahva, K. Kajava, Don Carlos ym.

Nimihistoria: vuoteen 1888 isän sukunimi Tiitinen, vuoteen 1919 isän sukunimi Vesala, vaihtoi sukunimensä itse Valveeksi

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 4.9.1885 Multia
Kuolinaika: 10.12.1963 Espoo

Roolit ja soittimet

Roolit: sanoittaja, säveltäjä, suomentaja, kirjailija, runoilija, lehtimies, keksijä, uutistoimiston johtaja
Soittimet: piano


Muut henkilöyhteydet

Eino Leino

Kunniamerkit/palkinnot

ei tiettävästi

Biografia

Kaarlo Väinö Valve eli nimimerkki V. Arti on tiettävästi kaikkien aikojen kielitaitoisin ja samalla erikoislaatuisin sanoittajamme. Populaari- ja muut laulutekstit olivat vain osa hänen laajasta tuotannostaan, mutta samalla ainoa todella elämään jäänyt ja nykyisin tunnetuin osa. Valve oli kirjailija, runoilija, suomentaja, keksijä, eduskunnan pikakirjoittaja, Eino Leinon elämäkertakirjuri, lehtimies ja teosofi.

Myöhemmin Kaarlo Väinö Valveena tunnettu mies syntyi Multialla paikkakunnalla silloin vaikuttaneen opettajan ja kansansivistysmiehen Kaarlo Tiitisen sekä hänen paikkakunnalla tunnettuihin Vilhulan ja Jussilan talollissukuihin kuuluneen ensimmäisen vaimonsa Eriika o.s. Jussilan (etunimi esiintyy myös Eriikka- ja Erika-muodossa) lapsena 4. syyskuuta 1885, ja hänen etunimikseen merkittiin kirkonkirjoihin Karl Väinö. V. Artilla ei ollut täyssisaruksia, sillä hänen Eriika-äitinsä kuoli lapsivuoteeseen 14.2.1887 ja 8.2. syntynyt toinen poika Oiva Ilmari neljä päivää äitinsä jälkeen. Kaarlo Tiitinen, sittemmin Vesala, avioitui uudelleen ja sai toisesta avioliitostaan vielä neljä lasta. Kodin henki lienee ollut konservatiivinen, mutta toisaalta sivistyspyrkimyksiä harrastava ja musikaalinen. Nuori Väinö oli tiettävästi yksinään viihtyvä, tähdistä kiinnostunut lapsi.

Porin lyseoon (myöhemmin Teljän lukio ja nykyisin taas Porin lyseon lukio) Väinö Vesala tuli suoraan II luokalle v. 1898 ja valmistui ylioppilaaksi lyseosta erinomaisin arvosanoin 1905; tosin sukulaisten keskuudessa elänyt käsitys, että Vesala olisi ollut ylioppilasvuonnaan koko Suomen paras, ei välttämättä pidä paikkaansa. Ylioppilaaksi valmistuttuaan Vesala-Valve opiskeli sekä Helsingin että Pietarin yliopistossa tutkintoa suorittamatta, mutta ajan tavan mukaan häntä ”mainittiin maisteriksi”. Valve toimi eduskunnan pikakirjoittajana sekä Eino Leinon muistelmien eli Elämäni kuvakirjan pikakirjoittaja-muistiinmerkitsijänä, mitä Hannu Mäkelä kuvailee Mestari-teoksessaan seuraavasti: ”Mutta sitten tämä V. Arti, maisteri Valve, hän on sanelutyön hoidosta ottanut prosenttinsa mukaan kaikkiaan 6400 markkaa!” Valve itse on kirjannut pariinkin julkaistuun lehtijuttuunsa (viimeksi Kuvapostissa 35/1963) muistojansa Leinosta.

Paitsi kirjailija-runoilija ja kääntäjä, Valve oli myös lehtimies ja arkistokokoelmansa perusteella eräässä vaiheessa uutistoimiston omistaja ja johtaja. Hän oli keksijäkin, ja Patentti- ja rekisterihallituksen antaman tiedon mukaan hänen nimissään on ollut kaksi hyväksyttyä patenttia. Kiinnostavimmat Valveen omista teoksista ovat Runoanalyysin opas (WSOY 1930), lähinnä kiistakirjoitukseksi luonnehdittava Runon kevät — nuorekkaita piirteitä kirjallisuudessa (Otava 1930) sekä Runoanalyysi ja runotekniikka (WSOY 1932). Runoanalyysin opas on kouluille ja opettajille tarkoitettu hieman yli 200-sivuinen nidottu kirja, kun taas Runoanalyysi ja runotekniikka on yli nelisataasivuinen ”tiiliskivi”, johon mm. Toivo Kärki kehotti Juha Vainiota ja Veikko ”Vexi” Salmea tutustumaan sanoittajanuransa alussa.

Suomen ja ruotsin lisäksi Valve osasi (ainakin oman ilmoituksensa mukaan: Kansalliskirjaston henkilöarkistokokoelman kirje 24.5.1951) saksaa, latinaa, englantia, ranskaa, (klassillista) kreikkaa, italiaa, espanjaa ja venäjää, minkä lisäksi hän harrasti arkistoaineiston mukaan keinotekoisia kieliä esperantoa ja nykyisin varsin unohdettua idoa. Valveen sukulaisilta saadun tiedon mukaan hän olisi tullut toimeen yhteensä 15 tai 16 kielellä. Englannin kieltä Valve ei oikein arvostanut, vaan piti sitä sekakielenä. Lauluja ja runoja Valve on suomentanut ainakin viron kielestä edellä mainittujen lisäksi. Tunnetuimman iskelmätekstin eli Kuutamoserenadin ohella voidaan viihdepuolelta mainita Paul Burkhardin ja Jürg Amsteinin Pappani mun eli O, Mein Papa, Consuelo Velázquezin Bésame muchon ensimmäinen levytetty suomennos ja Ernö Rapéen Charmaine sekä taidepuolelta Ludwig van Beethovenin Jumalan kunnia luonnossa (Die Ehre Gottes aus der Natur) ja yhä varsin suosittu joululaulu, Lewis H. Rednerin Oi Betlehem (Oh Little Town of Bethlehem).

Valve joutui Rauni Vornasen ja Antero Alpolan mukaan tarjoamaan ns. senttarina kirjoituksiaan ja kuunnelmiaan monille eri toimituksille. Paavo Helistön mukaan 1950- ja 1960-luvulla Yleisradion musiikkiosasto (klassisen musiikin toimitus) käytti Valvetta paljon 1800-luvun suomalaisen laulumusiikin pääosin ruotsinkielisten tekstien kääntäjänä.

Kaarlo Väinö Valve asui elämänsä viimeiset vuodet Espoon Leppävaarassa; hän kuoli 10. joulukuuta 1963. Valveen hauta, jonka muistokiveen taiteilijanimi V. Artikin on kaiverrettu, sijaitsee Espoon siunauskappelin hautausmaan vanhimmassa osassa kappelin lähellä.

Sanottua

Porin lyseossa hän taisi olla kaikkien aikojen parhaita oppilaita. Äidinkielen ylioppilaskokeessa hän kirjoitti kolme ainetta, joista yhden runomuotoon (heksametrimittaan). Pyrkiessään oppikouluun suoraan toiselle luokalle hänen piti suorittaa ruotsin koe. Teksti saneltiin. Sen jälkeen se piti kääntää ruotsiksi. Valvojaopettaja ihmetteli, miksei Vesala kirjoita. Vesala oli ruotsintanut sen ”lennossa” sanelun aikana ja oli jo valmis.

(Kertoja: kääntäjä Mirja Itkonen, syys 2003)


Lähteitä

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja Jari J. Marjanen (VYS ry), kesäkuu 2013, lähteinään mm.:

Valkola, Leena (2006): Multialla syntynyt kulttuurivaikuttaja Kaarlo Väinö Valve. Multian joulu 2006, s. 53. VIII vuosikerta.

Vuorilehto, Heikki (toim.) 1954. Porin lyseo 1879—1954 [matrikkeli]. Pori: Porin lyseo.

Törnwall, Jussi 2003. Haastattelijoina Jari J. Marjanen ja Tero Halvorsen. Helsinki syys 2003.

Peltonen, Eeva & Vesala, Päivi 2003. Haastattelijoina Jari J. Marjanen ja Tero Halvorsén. Turku 15.12.2003.

Tietoa Valveen kirjallisesta ym. toiminnasta tämän kirjoittajan artikkelista: [1]

V. Artin tuotanto

Valikoitu diskografia

Alkuperäissinglejä ja 78 kierroksen levyjä



www.fono.fi



Henkilökohtaiset työkalut