BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Usko Kemppi

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Usko Urho Uljas Kemppi
Salanimet: U. Kalanti, U. Talka, F. Voitto, Kauko Kalle
Nimihistoria: Usko Hurmerinta, vuoteen 1943 asti

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 12.2.1907, Oripää
Kuolinaika: 13.5.1994, Espoo

Roolit ja soittimet

Roolit: säveltäjä, sanoittaja, kirjailija, muusikko, piirtäjä

Muut henkilöyhteydet

Rafael "Rafu" Ramstedt

Biografia

Usko Kemppiä voisi luonnehtia viihteen renessanssihahmoksi, sillä hän ehti olla mukana niin monessa. Tämä taisi johtua paljolti hänen taustastaan: hänen isänsä oli näet poliisimestari, joka joutui siirtymään perheineen virkansa perässä paikkakunnalta toiselle. Kiertolaisuus jatkui pojan osalta jo nuoruudessa, kun hän pestautui sirkukseen taitovoimistelijaksi. Sen jälkeen jatkoi ravintolamuusikkona Turussa, soittimenaan viulu. Kemppi – tai vielä tuohon aikaan Hurmerinta – ei rajoittunut vain soittamiseen, sillä hän alkoi jo varhain rustata iskelmiä. Hänen ensimmäiseksi aikaansaannoksekseen tällä saralla mainitaan vuonna 1927 salanimellä U. Kalanti julkaistu valssi Itämeri, minkä Rafael Ramstedt lauloi levylle 28.5.1929, mutta sama solisti oli ikuistanut jo viitisen päivää aikaisemmin Kempin Lähtövalssin, vaikka sen julkaisunumeron onkin myöhäisempi.

Uuden säveltäjälupauksen ensimmäinen varsinainen täysosuma oli kuitenkin hänen omissa nimissään julkaisema, Yrjö Haapasen seuraavana vuonna eli 1930 Rajamäen Poikain eli Dallapén avustamana taltioima unkarilaissävytteinen Laulu tulipunaisesta ruususta, mikä sävelmä opittiin tuntemaan sittemmin mm. Teijo Joutselan ja Humppa-Veikkojen ikuistamana nimellä Tulipunaruusut ja mikä oli 60-luvun alussa pitkään kaikkein soitetuin sävelmä. Samaa suomalaisittain eksoottista suuntausta edusti Kempin myöhemmin salanimellä Kalle Kauko rustaama foksi Pustan poika, jonka Reino Armio levytti alkuvuodesta 1937 ja jota ei pidä sekoittaa vanhempaan Walter Raen samannimiseen aikaansaannokseen.

Kempin säveltäjänuran varhaisiin voittoihin kuuluu myös humppafoksi Silmät tummat kuin yö, minkä hän kirjoitti salanimellä U. Talka ja minkä Kauno Raivio lauloi levylle Saksassa vuonna 1932. Laulujen tekeminen oli nuorelle viulistille hänen omien sanojensa mukaan kuitenkin vain harrastus, sillä "pääasia oli elämä". Sitä hän harrasti mm. kuulussa taiteilijakahvila Brondassa, missä hänen harrastuksiinsa kuului muun seurustelun ohessa piirtää muotokuvia tuon ajan kuuluisuuksista kuten runoilija Uuno Kailaasta.

Kempin alias Hurmerinnan läheisimpiin ystäviin kuului maineikas kupletööri Rafael "Rafu" Ramstedt, jonka säestäjänä hän toimi ja joka myös levytti useita hänen sävellyksiään. 30-luvun puolivälissä Kemppi tutustui sitten pariin turkulaiseen liikemieheen, jotka olivat päättäneet ruveta tuottamaan kotimaisia äänilevyjä. He ryhtyivät tallentamaan suomenkielisiä iskelmiä ruotsalaisen Sonora-yhtiön studiossa ja pestasivat laulusolistiksi porilaiseen lukkariin Reino Armion sekä äänitysten valvojaksi viulisti Hurmerinnan.Näin syntyi vuonna 1936 mm. sittemmin ikivihreäksi muodostunut merimiestango Yö Riossa eli Vanhan merirosvon kapakassa.

Ennen pitkää levyjen kysyntä kasvoi sellaisiin mittoihin, että niiden valmistus päätettiin siirtää kokonaisuudessaan Turkuun. Hurmerinta-Kempistä leivottiin nyt paitsi äänitysten valvoja ja kapellimestari myös uuden Sointu-merkin hovisäveltäjä. Niinpä kaupungin arvokkaan VPK:n talon salissa taltioitiin heti alkajaisiksi helmikuussa -38 parin viikon aikana peräti 52 sävelmää, joista merkittävin lienee näin jälkikäteen arvioituna Martti Lohikosken laulama valssi Lennä lempeni laulu.

Tässä vaiheessa Hurmerinta oli ryhtynyt myös sanoittamaan sekä omia että muiden sävelmiä, kun muiden tarjoamat tekstit eivät tyydyttäneet häntä. Työnäytteeksi kelvannee vaikkapa hänen vuonna 1936 nimimerkillä F. Voitto riimittelemänsä käännös ruotsalaisiskelmään "En röd liten stuga" eli Reino Armion levyttämänä Pieni punainen mökkimme, jonka kääntöpuolella kuultiin saman solistin laulama ja niinikään Kempin sanoittama amerikkalaisvalssi Kynttilöiden syttyessä eli Kodin kynttilät. Molemmat kappaleethan ovat säilyttäneet suosionsa nykypäiviin saakka.

Marraskuussa -39 puhjennut Neuvostoliiton ja Suomen välinen ns. talvisota katkaisi myös Usko Hurmerinnan uran. Hän joutui Kannakselle, missä syntyi teksti mm. vanhaan venäläiseen valssiin Elämä juoksuhaudoissa, minkä sekä A. Aimo että Eugen Malmstén ikuistivat vuonna 1940. Kempin käsialaa oli myös kummankin edellä mainitun levytyksen kääntöpuolelle joskin hieman eri asussa tallennettu slowfox Ikävä, sekin myöhempi evergreen.

Hurmerinta oli sekaantunut 30-luvulla fasismille myönteiseen politiikkaan, minkä vuoksi hän katsoi aiheelliseksi muuttaa sukunimensä sotavuonna 1943 ikään kuin varmuuden vuoksi Kempiksi. Rauhan palattua hän teki muutamia tekstejä Toivo Kärjelle, jolloin syntyi mm. Henry Theelin marraskuussa -45 levylle laulama suosittu "konsensustango" Hiljaa soivat balalaikat. Näin menestyksekkäästi alkanut yhteistyö jäi kuitenkin varsin lyhytaikaiseksi, sillä Kemppi ryhtyi heti kohta kuukausipalkkaiseksi elokuvakäsikirjoitusten tekijäksi Suomi-Filmille.

Tuloksena oli viitisensataa lyhytfilmiä ja parikymmentä pitkää elokuvaa, joista yhtenä ensimmäisistä Linnaisten vihreä kamari vuonna 1945. Vuosikymmenen lopulla Kemppi oli välillisesti viitoittamassa myös Reino Helismaan uraa, kun "Repe" levytti keväällä -48 kaksi hänen säveltämänsä tulevaa klassikkoa: Löylymiesten polkka ja Lapsuuden pihapuu.

Iskelmien rustaaminen jäi Usko Kempin elämässä tässä vaiheessa vähemmälle huomiolle, mutta ehtipä hän sentään säveltämään musiikin kolmeen täyspitkään filmiin, joista kannattaa mainita tässä yhteydessä Valentin Vaalan ohjaama Huhtikuu tulee vuodelta 1953. Kempin työ maamme ainoana kuukausipalkkaisena elokuvakäsikirjoittajana päättyi 60-luvun alussa, kun televisio sai oikein toden teolla jalansijan maassamme.

Usko Kempin meriittilistalta löytyy myös näytelmä Klasi ja merituulet, kolme satunäytelmää ja lukuisia nuorille suunnattuja kirjoja. Parhaiten hänet muistetaan kuitenkin laulujen tekijänä – on sanottu, että vain Toivo Kärki on ollut tällä saralla tuotteliaampi. Myöhemmillä päivillään hän innostui Lapista ja työsti useita sikäläisiin maisemiin sijoittuvia romanttisia laulelmia, joita on tulkinnut mm. Eero Sinikannel kokoelmassaan Kauneimmat Lapin laulut.

Sanottua

"Heikki Asunta ja Uuno Kailas olivat suuttuneet Kempille Remarquen kirjan inspiroimasta rallista ’Länsirintamalla ei mitään uutta’: ’Kuule, et saa kirjoittaa tuommoista. Sota ei ole mikään leikin asia’, valisti Aunuksen retkelle 14-vuotiaana osallistunut Kailas hieman nuorempaa Kemppiä."

Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja (Otava 1986)

Valikoitu diskografia

Raf. Ramstedt: Itämeri 1929 (H.M.V. X 3137)

Raf. Ramstedt: Lähtövalssi 1929 (H.M.V. X 316)

Yrjö Haapanen: Laulu tulipunaisesta ruususta 1930 (Columbus 50207)

Kauno Raivio: Silmät tummat kuin yö 1932 (Polydor S.50257)

Reino Armio: Yö Riossa 1936 (Sonora 1201)

Reino Armio: Pieni punainen mökkimme / Kodin kynttilät 1936 (Sonora 5008)

Reino Armio: Pustan poika 1937 (Sonora 5017)

Martti Lohikoski: Lennä lempeni laulu 1938 (Sointu 140)

A. Aimo: Elämä juoksuhaudoissa / Ikävä 1940 (Sointu 301)

Eugen Malmsten: Elämä juoksuhaudoissa / Ikävä 1940 (Sonora 3818)

Henry Theel: Hiljaa soivat balalaikat 1945 (Rytmi B 2143)

Reino Helismaa: Löylymiesten polkka / Lapsuuden pihapuu 1948 (Rytmi VR 6009)

Metro-Tytöt: Elämää suomalaismetsissä 1959 (Rytmi RN-4177)

Teijo Joutsela ja Humppa-Veikot: Tulipunaruusut 1959 (Scandia KS 433)

Eero Sinikannel: Kauneimmat Lapin laulut 1995 (ESCD 5)

Souvarit: Kullankaivajat 1980

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli


Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Henkilökohtaiset työkalut