BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Unto Mononen

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Täydellinen nimi: Unto Uuno Mononen
Salanimet: Uno (lapsena), Untti, Unski
Nimihistoria: Uuno Mononen, aluksi Uuno, myöh. Unto. Unto viralliseksi etunimeksi 1959, taiteilijanimeksi jo 1950

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 23.10.1929, Muolaa
Kuolinaika: 28.6.1968, Somero

Roolit ja soittimet

Roolit: säveltäjä (päärooli), sanoittaja, muusikko
Soittimet: kitara

Muut henkilöyhteydet

Sauvo Puhtila, sanoittaja, sanoitusten korjaaja
Jaakko Salo, sovittaja, Scandian-yhteyshenkilö, sävellysten korjaaja
Pekka Gronow, Monos-tutkija
Teuvo Ihanus, hanuristi
Rauno Lehtinen
M. A. Numminen, esiintymiskumppani
Esko Rahkonen, laulaja, ystävä
Lauri (Lasse) Santakangas, hanuristi

Biografia

Unto Mononen syntyi menetetyssä Karjalassa, josta hän sodan jälkeen päätyi Länsi-Suomeen. Hän tiesi jo varhain haluavansa musiikkialalle, vaikka hänen äitinsä olisi halunnut hänen ryhtyvän maanviljelijäksi. Mononen olisi halunnut laulajaksikin, mutta nielurisaleikkaus hautasi lopullisesti tämän toiveen.

Monosen ensimmäinen levytetty kappale oli Pieni laulu, jonka hän teki Urjalassa, ja jonka sävelmän hän mainitsi syntyneen hänen lehdestä löytämäänsä B. Kilven (todennäköisesti salanimi) tekstiin ”puistotiellä mieleen putkahtamalla”. Kaarlo Valkama avusti sävelmän nuotintamisessa, ja Mononen postitti laulunsa Dallapén Martti ”Masa” Jäppilälle, joka lähetti sen takaisin hankittuaan kuitenkin de Godzinskylta siitä lausunnon; sitten Mononen lähetti sävellyksensä PSO:lle, joka hyväksyi kappaleen, ja tamperelainen Pentti Halme lauloi sen levylle.

Kuuluisin Monosen sävellyksistä on epäilemättä ”suomalainen perustango”, jopa ”kansallistangoksi” mainittu Satumaa, jonka levytti ensimmäisen kerran Henry Theel v. 1955, mutta jonka nosti pysyvään maineeseen Reijo Taipale. Tämä sävellys oli kuitenkin alun perin calypso Fairyland. Tätä tangoa on joskus ehdotettu jopa virsikirjaan, koska sen sanojen on päätelty tulkitsevan taivasikävää. Muita kuuluisia Monosen tangoja ovat mm. Kohtalon tango (sanat Monosen), Tähdet meren yllä (san), Erottamattomat ja Marja (sanat Monosen) sekä Yleisradiossa soittokieltoon ”eduskunnan vastaisena ja alkoholimyönteisenä” joutunut Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa (sanat ja esitys M. A. Numminen).

Mononen loi sävellyksensä kitaraa eikä harmonikkaa käyttäen, kuten monet ovat tangosäveltäjästä olettaneet. Hän jäi säveltäjänä ja erityisesti sanoittajana jossain määrin harrastaja-asteelle (ainakin vielä 50-luvulla), ja Scandian Jaakko Salo sekä Sauvo ”Saukki” Puhtila (usein Solja Tuulen salanimellä) ovat hioneet hänen sävelistään ja teksteistään valmiita. Pekka Gronowin haastattelussa Mononen mainitsi tekevänsä kokonaan omiin kappaleisiinsa aina melodian ensin ja joutuneensa ”ottamaan sanat jostakin väkisin”. — Kaikki Monosen tanssirytmiset sävellykset eivät suinkaan ole tangoja, vaan häneltä on levytetty muihinkin rytmeihin tehtyjä kappaleita. Hänen tällaisten sävellystensä sanoittajina ovat edellä mainittujen Puhtilan ja Kilven ohella olleet mm. Tapio Lahtinen (nimim. Kullervo) ja Arvo Kalliola (salanimi Veikko Virmajoki).

Mononen ryhtyi 60-luvun ”tangobuumin” laannuttua säveltämään taiderunoutta, kuten P. Mustapään (Martti Haavion), Aila Meriluodon ja Pentti Saarikosken tekstejä. Jo Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa oli herättänyt vuosikymmenen radikaalin kulttuuriväen huomion, ja kirjallisilla sävellyksillään Mononen sai ko. piireissä vielä enemmän huomiota osakseen. Mikko Perkoila on levyttänyt kokonaisen CD:n Monosen P. Mustapään runoihin säveltämiä lauluja.

Vain 38-vuotiaana keskuudestamme poistuneen Unto Monosen elämä traagisine piirteineen on ollut radio- ja televisio-ohjelmien aiheena. Metsämäki ja Pelkki ovat kirjoittaneet hänestä perusteellisen elämäkertateoksen, ja hänen muistoansa vaalii 19.10.1995 yhdistysrekisteriin merkitty Unto Mononen –Yhdistys, jonka kotipaikkana on Somero. Monosen sävellyksiä ja sanoituksia on tutkittu varsin paljon tieteellisestikin, varsinkin teosten määrään nähden: häneltä julkaistiin hänen eläessään vain 67 sävellystä. Ilpo Saunio on rinnastanut hänet suomalaisen tangon vakiinnuttajana samaan luokkaan Toivo Kärjen, Arvo Koskimaan ja Pentti Viherluodon kanssa.

Linkit

Marko Aho: Iskelmäkuninkaan tuho. Suomi-iskelmän sortuvat tähdet ja myyttinen sankaruus. (Väitöskirja.)

Jukka Lindfors: Unto Monosen varhaistuotantoa

Valikoitu diskografia

Sävellyksiä ja sanoituksia

Henry Theel 1955: Satumaa, tango. Fazer/Rytmi R 6242

Viktor Klimenko 1964: Kaipuuni tango. Philips PF 340663

Esko Rahkonen 1965: Syvä kuin meri, tango. Philips PF 340697

Esko Rahkonen 1966: Marja, tango. Philips PF 340776

Reijo Taipale 1966: Yön tummat siivet, tango. Scandia KS 634

Sävellyksiä

Veikko Tuomi 1954: Orvon kyynel, tango. San. Arvi Tarvainen [= Helena Eeva]. Fazer/Rytmi R 6204

Vieno Kekkonen 1961: Kenties kerran, foksi. San. Saukki [= Sauvo Puhtila]. Scandia KS 397

M. A. Numminen 1966: Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa, tango. San. M. A. Numminen. Eteenpäin GN 1

Heli Keinonen & M. A. Numminen 1967: Helin ja Markun matka onnelaan. San. Markku Into. Eteenpäin LP 202

Terttu-Anneli Uhlenius 1977: Kaksikymmentä suvea. Runo: Aila Meriluoto. Love Records LRS 2154

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Jari J. Marjanen (VYS ry)


Henriksson, Juha 2004: ”Unto Mononen säveltäjänä.” Julkaisussa Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Hämeenlinna: Kustannusosakeyhtiö Tammi. S

Metsämäki, Heikki & Pelkki, Petteri 1997: Satumaa. Unto Mononen — elämä ja laulut. Jyväskylä: Gummerus.

Saunio, Ilpo 1968: ”Tangon mestari on poissa.” Kirjassa Oramo, Ilkka (toim.): Suomen musiikin vuosikirja 1967—1968. Julk. Suomen Säveltaiteilijain Liitto & Suomen Musiikkitieteellinen

Henkilökohtaiset työkalut