BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Tatu Pekkarinen

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Taavetti Pekkarinen
Salanimet: Reino Raudus, Ilmari Mäkitie (romaanissa "Maailman kasvot"), E. Salama (yhdessä Matti Jurvan kanssa)

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 6.12.1892
Kuolinaika: 4.7.1951

Roolit ja soittimet

Roolit: sanoittaja (päärooli), elokuvakäsikirjoittaja, kirjailija, kuplettilaulaja
Soittimet: laulu

Muut henkilöyhteydet

Matti Jurva
Valto Tynnilä

Biografia

Tatu Pekkarinen oli tuottelias kuplettien ja iskelmien tekstittäjä, kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. J. Alfred Tannerin aikalainen Tatu Pekkarinen oli 1920-luvulla myös suosittu esiintyjä, joka esiintymispaikkoja olivat kahvilat ja elokuvateatterit.

Tatu Pekkarinen oli kotoisin Savosta. Hänen tuotannossaan onkin runsaasti savon murteella kirjoitettuja kuplettitekstejä. Pekkarinen muistetaan myös muun muassa savolaishahmosta Jutikaisen Jussi, joka on useamman myöhemmän savolaishahmon, muun muassa Reino Helismaan ja Esa Pakarisen luoman Severi Suhosen esikuva.

Pekkarinen on tehnyt Matti Jurvan kanssa runsaasti tanssikupletteja. Usein Matti Jurva teki kupletteihin melodian ja Pekkarinen huolehti kappaleiden sanoittamisesta. Useat heidän yhteiset kappaleensa tulivat tunnetuksi juuri Matti Jurvan esittäminä. Monet kappaleista on julkaistu salanimellä E. Salama. Tatu Pekkarinen oli Matti Jurvan mukana myös vuoden 1927 Amerikan kiertueella, jonka aikana molemmat tekivät ensimmäisen levynsä.

Pekkarinen ehti tehdä 1940-luvulla useita romaaneja (esim. Purnunpohjan kultajuhlat 1944 ja Maailman kasvot 1945) sekä elokuvakäsikirjoituksia kuten Kaksi Vihtoria 1939, Kalle Aaltosen morsian 1948 sekä On lautalla pienoinen kahvila 1952). Sotien jälkeen Pekkarinen kirjoitti näytelmiä Punainen mylly -revyyteatterille.

Suomalaisen musiikin tietokannan tekemän levytetyn tuotannon listaus osoittaa, että Tatu Pekkarinen on levytetyn tuotannon suhteen ollut ennen kaikkea sanoittaja. Hänen nimiinsä on merkitty sanoituksia yhteensä noin 280 kappaletta, kun sävellyksiä on vain 28 kappaletta. Monet Tatu Pekkarisen sanoitukset elävät tänä päivänä nuotiolauluina ja niitä julkaistaan uudelleen yhä uusissa laulukokoelmissa. Kaunis Veera, On lautalla pienoinen kahvila, Nikkelimarkka, Soita Humu-Pekka ja Tää on vain maailmaa ovat esimerkkejä hänen tunnetuimmista sanoituksistaan. Vaikka Pekkarinen muistetaan lähinnä huumorituotannostaan ja yhteistyöstään Matti Jurvan kanssa, Pekkarinen on tehnyt myös vakavampia iskelmätekstejä. Esimerkiksi kappaleiden Väliaikainen ja Pieni sydän tekstit ovat hänen käsialaansa.

Pekkarisen tuotantoa on julkaistu lauluvihkoina vuosien 1918 ja 1930 välisenä aikana. Iloinen testamentti -kokoelmaan on koottu Pekkarisen tunnetuimmat laulut.

Valikoitu diskografia

Esityksiä:

Pekkarinen, Tatu (1928): Muistoja suomesta. (Säv. trad. san. Tatu Pekkarinen). Rca Victor v 4001 (78) / Helmi 3984 25785-2 (cd)

Pekkarinen Tatu, 1928. Aetan oven takana. (Säv ja san. Tatu Pekkarinen) . His Master's Voice tj 137 (45)

Sanoituksia:

Jurva, Matti (1942). Kaunis Veera. (säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen). Kristall 208 (78) / Helmi 440272 (cd).

Malmstén, Georg, 1938, Väliaikainen (säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen). Finlandia p 390 (45)/ Valitut palat v92301vv3 (cd).

Malmsten Georg, 1936. Soita humu Pekka (säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen). Odeon a 228347 (78)/ Helmi 440222 (cd)

Rautavaara, Tapio, 1955. Väliaikainen (säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen). Triola ne 124 (ep)/ Fazer records 0630-11734-2 (cd)

Ojonen Maire ,1939. Pieni sydän. (säv. Valto Tynnilä, san. Tatu Pekkarinen). Finlandia p 390 (45)/ Valitut palat v92301vv3 (cd).


Sanottua

Reino Hirvisepän kirjassa Hupilaulun taitajia. Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon on Aapo Similän kuvaus eräästä Tatu Pekkarisen kanssa sattunessta tapauksesta:

”Tatu oli isänmaallinen, muttei kuulunut mihinkään puolueeseen. Selvin päin hän sanoi tuntevansa itsensä sosiaalidemokraatiksi, yhden ryypyn ottaneena edistysmieliseksi, kahden jälkeen maalaisliittolaiseksi, kolmen kokoomuslaiseksi ja sitä useamman jälkeen lapualaiseksi. Tässä mielentilassa Tatu lienee ollut kerran matkatessamme linjurissa Savon mutkaisia maanteitä. Niin kuin luonnonlapsi Jukolan Juhani kuvitteli itsenä väliin vaikka ”tönkeileväksi sontiaiseksi” samoin Tatu Pekkarinen sillä hetkellä retkeä sai päähänpinttymän, että hän on mies Suomen lukko -nimisen poliittisen järjestön asiamies. Istuin ujostellen auton peräpenkillä, mutta Tatu siirtyi penkiltä toiselle, tiedusteli puoliääneen salaperäisen näköisenä vierustoveriltaan, että eikö hän rupeaisi jäseneksi Suomen lukkoon. Kuulusteltuaan kaikki matkustajat hän tuli viereeni perälle ja sanoi: ”Tuolla etupenkissä istuu nuori mies, joka sanoo hänelle riittävän sen, että kuuluu Savonlinnan työväenyhdistykseen.” Auto pysähtyi virvokepaikan kohdalle. Tatukin tuli joukkoon, levitteli käsiään neuvottomana ja sanoi: ”Niin, minä en saa Suomen lukkoon ketään”. Joku savolainen tuumiskeli levollisesti: ” Ee taeja tulla jäseniä, ku on asiamies vähän pehmeessä kunnossa.” Ja siihen päättyi se agiteeraus.

Hirviseppä, Reino (1969). Hupilaulun taitajia. Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo & Helsinki: WSOY. S. 106.

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Laura Henriksson


Gronow, Pekka, 2004. "Tatu Pekkarinen". Teoksessa Suomi soi 1.Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Toim. Gronow, Pekka & Lindfors, Jukka & Nyman Jake. Helsinki: Tammi. S.86.

Hirviseppä, Reino, 1969. Hupilaulun taitajia. Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo & Helsinki: WSOY. S. 99-107.

Henkilökohtaiset työkalut