BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Seija Simola

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Täydellinen nimi: Seija Saara Maria Franzén (os. Simola)
Oikea nimi: Seija Franzén

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 25.9.1944, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja (päärooli), sanoittaja

Yhtyeet

Leo Lindblomin orkesteri
Erkki Valasteen yhtye
Juhani Korjuksen orkesteri
Prince

Muut henkilöyhteydet

Pekka Hartonen, muusikko, laulaja, ex-aviomies
Johan Vikstedt, tuottaja
Esko Linnavalli, sovittaja, kapellimestari
Urpo Simola, kanttori, isä

Biografia

Seija Simola on tullut tunnetuksi harvinaisen lahjakkaana mutta ujona viihdetaiteilijana, joka sai aikaan eräitä erittäin tasokkaita levytyksiä mutta lopetti sitten uransa kesken kaiken omasta halustaan.

Seija Simola on paljasjalkainen helsinkiläinen ja kanttorin tytär. Hän aloitti isänsä innostamana laulamisen jo lapsena mutta kouluttautui kuitenkin somistajaksi. Musiikki veti kuitenkin pitemmän korren ja täytettyään 18 vuotta hän pääsi Leo Lindblomin orkesterin laulusolistiksi. Sen jälkeen Erkki Valaste kiinnitti hänet orkesteriinsa.

Lindblomin avustamana Simola teki vuonna 1966 myös ensilevynsä, mikä sisälsi kappaleet Suurkaupungin valot ja Kun hämärtää. Se ei saavuttanut mainittavampaa suosiota, mutta avasi hänelle tien jatkoon. Tuottaja Johan "Mosse" Vikstedt havaitsi noviisin ilmeisen lahjakkuuden ja kiinnitti hänet oman levy-yhtiönsä palvelukseen, jolloin Seija Simola pääsi vielä samana vuonna ikuistamaan esityksensä Tyttö kyläntiellä.

Levytys tehtiin tunnetuksi markkinoimalla sitä playback-esityksenä silloisilla radio- ja tv-messuilla, minkä oivalluksen ansiosta Simolan sensuelli laulanta herätti laajempaakin huomiota. Vuonna 1967 julkaistu taltiointi Boulevard de la Madeleine viitoitti jo hänen taustajoukoilleen tien jatkoa ajatellen ja seuraavana syksynä levytetty Huomisen rakkaus enteili lähitulevaa lopullista läpimurtoa. Se tapahtui seuraavan vuoden alkupuolella vahvalla yhdistelmällä Rakkaus kasvoista kasvoihin / Sulle silmäni annan. Tähti oli syttynyt!

Menestyksen vuodet

Vuosi 1969 osoittautui Seija Simolan osalta suorastaan uskomattoman menestykselliseksi, sillä hän onnistui työstämään sen aikana vielä kaksi muuta nappilevytystä. Ensimmäinen niistä oli maaliskuussa Claude Debussyn klassillisen pianoteoksen "Clair de lune" pohjalle rakentunut ruotsalaisen Mats Olssonin sovitus Kuutamo ja toinen espanjalaisen Joaquin Rodrigon Aranjuez-konserton teemaan pohjannut Aarno Ranisen orkestrointi Näkemiin.

Uuden vuosikymmenen alkajaisiksi Simola sai uuden hitin ranskalaissävelmästä Maritza, mikä sisältyi myös hänen samana vuonna eli 1970 valmistuneeseen esikoisalbumiinsa Seija Simola 1. Seuraavana vuonna hän ei tehnyt yhtään singleä suomen kielellä, mutta kansainvälisen läpimurron toivossa yhden englanniksi ja pari espanjaksi. Lisäksi häneltä ilmestyi LP Rakkaustarina, johon ympätty esitys Kun aika on eli kotimainen muunnelma Nino Rotan elokuvaiskelmästä A Time For Us saavutti varteenotettavan suosion radiossa.

Paljolti juuri levytystensä radiosoittojen ansiosta Seija Simolasta tuli niin kuuluisa, että hänelle perustettiin suuren maailman tyyliin oikein ihailijakerho, fan club. Hän keikkaili mm. Juhani Korjuksen orkesterin solistina, kunnes perusti oman Prince-nimisen säestysyhtyeen. Basistina siinä toimi vokalistin tuolloinen aviopuoliso Pekka Hartonen, myöhemmin tuttu esimerkiksi Solistiyhtye Suomesta.

Lienevätkö sitten keikkakiireet olleet syynä siihen, että Simola ei tehnyt vuonna 1972 ainuttakaan levytystä? Hän osallistui kuitenkin Eurovision laulukilpailun kansalliseen karsintaan esityksellään Kaukainen laulu, joka sijoittui neljänneksi ja jäi kisan jälkeen vähemmälle huomiolle. Seuraavana vuonna häneltä tulikin sitten useampia äänitteitä, kuten uusi nimikko-LP Seija, jossa oli myös pari hänen käännössanoitustaan. Niistä merkittävämpänä voitaneen pitää hänen näkemystään amerikkalaisen The Carpenters-duon listahitistä We’ve Just Begun, Nyt alun uuden nään.

Seija Simola osallistui vuonna 1973 myös Suomen euroviisukarsintaan Paradise-yhtyeen kanssa, sijoittuen Esko Linnavallin sävelmällä One, Two, Three kunniakkaasti toiseksi. Tavallaan tältä pohjalta syntyi myös lauluyhtye Fyrkka, jossa vaikuttivat Simolan lisäksi Pertti "Pepe" Willberg, Pave Maijanen, Kalle Fält ja Markku Johansson. Viisikko esiintyi useissa konserteissa ja teki nauhoituksia Yleisradiolle, mutta lähinnä sopimusteknisista syistä sitä ei kuultu kaupallisissa äänitteissä.

Seijan kauneimmat laulut

Vuosina 1974-75 Seija Simola yritti edelleen päästä Suomen euroviisuedustajaksi: 1974 duetto Lasse Mårtensonin kanssa tippui semifinaalissa ja 1975 Seija lauloi solistina viisuja varten kootussa yhtyeessä Dans, joka sijoittui kuudenneksi. Näinä vuosina hän tyytyi levyttämään pari ruotsalaisyhtye Abban käännössingleä, mutta sitten 1976 häneltä ilmestyi jälleen uusi kokoelma "Tunteen sain", johon sisältyi myös yksi hänen varhaisemman tuotantonsa mieleen palauttava esitys: Aarno Ranisen sovittama Tomaso Albinonin Adagio. Vuonna 1977 Simola suoritti paluun listoille hienolla tulkinnallaan Pentti Saaritsan kääntämästä ja Esko Linnavallin sovittamasta musikaalisävelmästä Et itkeä saa Argentiina (säv. Andrew Lloyd-Webber san. Tim Rice), joka sisällytettiin myös hänen albumiinsa Seijan kauneimmat laulut.

Seija Simolan seuraava suuri tilaisuus koitti helmikuussa 1978, kun hänen esittämänsä Reijo Karvosen sävellys Anna rakkaudelle tilaisuus (san. Reijo Karvonen ja Seija Simola) valittiin Suomen edustajaksi Eurovision laulukilpailun finaaliin Pariisissa. Lopputulos oli kuitenkin heikko, sillä esitys sai vain pari pistettä ja jäi kisassa 18.:ksi. Se oli paha takaisku niin säveltäjälle kuin esittäjällekin, joka palasi pienen levähdystauon jälkeen jälleen vaativampien tulkintojen pariin.

Tältä pohjalta syntyi vuonna 1979 LP-levy Katseen kosketus, mikä sisälsi arvostettujen runoilijoiden riimeihin sävellettyjä syvällisempiä lauluja kuten myöhemmin ikivihreiksi muodostuneet esitykset Kesytetty ja Laulu kuolleesta rakastetusta. Aikaansaannos ei saavuttanut suurempaa suosiota tuolloisen yleisön keskuudessa, joten myös Seija Simolan koko levytysura oli uhkaavasti hiipumassa. Tilannetta vaikeutti hänen osaltaan vielä se, että hän oli henkilökohtaisista syistä kieltäytynyt esiintymästä tanssilavoilla ja muissa vastaavissa paikoissa.

Simola palasi estradeille yleisön pyynnöstä 1980-luvun alussa uuden Scala-yhtyeensä kanssa, ja vuonna 1984 hän oli valmis jatkamaan myös keskeytynyttä levytystoimintaansa uuden tuotantoyhtiön palveluksessa. Markkinoille tuli Veikko Samulin myötävaikutuksella äänitekokoelma Tunteet, jonka sisällöstä pääsi parhaiten esille kappale nimeltä Ei rakastua voi tämän enempää. Se toi tullessaan myös lisää esiintymistarjouksia matalaa profiilia pitäneelle solistille.

Epäonnistumisen jälkeen eläkkeelle

Simolan seuraava albumi Ota kii - pidä mua ilmestyi jo vuoden kuluttua ja yritti johdattaa hänet tyylillisesti senhetkisen iskelmäyleisön tietoisuuteen. Kokeilu epäonnistui kuitenkin pahemman kerran, joten hän päätti palata levytyksissään tulkinnallisesti vaativampien ja samalla antoisampien laulujen pariin.

Yhteistyössä Esa Kaartamon kanssa valmistui vuonna 1986 kolmas nimikkoalbumi Seija, jonka kaupallinen menestyi jäi kuitenkin vaatimattomaksi.

Tuo julkaisu jäikin Seija Simolan viimeiseksi soololevyksi, vaikka hän oli vielä mukana kolmella Erik Lindströmin säveltämällä laululla vuonna 2003 ilmestyneellä CD:llä 50-70-luvun ladyt. Viimeisen tanssikeikkansa Simola oli tehnyt jo toista kymmentä vuotta aikaisemmin eli syksyllä 1992 Helsingissä, minkä jälkeen hän on pysytellyt poissa julkisuudesta omistautuen musiikin saralla lähinnä vain tekstien tekemiseen. Valtion taiteilijaeläke Seija Simolalle myönnettiin vuonna 2005.

Tony Latva ja Petri Tuunainen summaavat tämän persoonallisen taiteilijan uranteoksessaan "Iskemän tähtitaivas" osuvasti: "Seija Simolan levyttämät, koskettavat ja ajatuksia herättävät laulut eivät ole jääneet päivän hiteiksi, vaan muistojen kultaamina ne soivat radiossa ja levysoittimissa vielä tänäänkin."

Sanottua

"Taiteilijanakin on äänitysstudio ollut aina ollut minun omin paikkani, siellä olen aina viihtynyt, en koskaan keikoilla. Olen ujo ja arka - likinäköinenkin vielä, niin etten saa kontaktia yleisöön. Kaikki esiintymispaikat ovat olleet liian isoja: näen vain sellaisen massan, en ihmisiä. Yritän laulaa jotakin ihanaa biisiä kauniisti, eikä se vaan toimi." (Seija Simola / Pekka Nissilä: Olisi voinut toisinkin mennä, Muusikko 5/2005, Helsinki.)

Linkit

Johan "Mosse" Vikstedt muistelee Carolaa ja Seija Simolaa

Veikko Tiiton laatima diskografia

Valikoitu diskografia

Suurkaupungin valot / Kun hämärtää 1966 (Triola)
Tyttö kyläntiellä / Löydät kyllä vielä jonkun toisen 1966 (RCA Victor)
Ihanaa se ois / Boulevard de la Madeleine 1967 (RCA Victor)
Huomisen rakkaus / Kukkia sinulle 1968 (RCA Victor)
Rakkaus kasvoista kasvoihin / Sulle silmäni annan 1969 (RCA Victor)
Kuutamo / Avain onneen 1969 (RCA Victor)
Näkemiin / Kun aika on 1969 (RCA Victor)
Maritza / Ei aurinkoa 1970 (RCA Victor)
Seija Simola 1 1970 (RCA Victor)
Everything Comes Up In Time / Gonna Get You Tonight 1971 (RCA Victor)
Llega a su tiempo / Ya nace el sol 1971 (RCA Victor)
Rakkaustarina 1971 (RCA Victor)
Seija 1973 (RCA Victor)
One, Two, Three / Kun rakkaus saapuu 1973 (RCA Victor)
Waterloo / Soolaimon 1974 (RCA Victor)
Tunteen sain 1976 (RCA Victor)
Seijan kauneimmat laulut 1977 (RCA Victor)
Et itkeä saa, Argentiina 1978 (RCA Victor)
Anna rakkaudelle tilaisuus / Pieni hymy 1978 (RCA Victor)
Katseen kosketus 1979 (RCA Victor)
Tunteet 1984 (Polarvox)
Ota kii - pidä mua 1985 (Polarvox)
Seija 1986 (Polarvox)
Eri esittäjiä: 50-70-luvun ladyt 2003 (Tatsia)

Veikko Tiiton laatima diskografia

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli


Nissilä, Pekka 2005: Olisi voinut toisinkin mennä (Muusikko 5/2005, Helsinki.)

Latva, Tony-Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas (WSOY, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki.)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Henkilökohtaiset työkalut