BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Seija Lampila

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Täydellinen nimi: Seija Lampila Lassiter
Oikea nimi: Seija Lampila
Salanimet: Cay Dowes

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 22.2.1936, Helsinki
Avioliitto: 29.9.1964, puoliso James H. Lassiter

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja

Muut henkilöyhteydet

Ronnie Kranck, yhtyeen laulusolisti
Mario Weber, yhtyeen laulusolisti
Kalevi Viitamäki, yhtyeen laulusolisti
George de Godzinsky
Olavi Virta, laulajakumppani

Biografia

Puhuttaessa ”50-luvun iskelmätytöistä” muistetaan hyvin vaikkapa Brita Koivunen ja Laila Kinnunen, mutta lämminääninen Seija Lampila unohdetaan usein, vaikka hän aloitti uransa ”iskelmätytöistä” ilmeisesti ensimmäisenä. Toisaalta Lampilan levytystuotanto ei ole kovin laaja, ja lisäksi hän sai vain varsin harvoin säestäjäkseen suuria orkesterikokoonpanoja, vaan joutui tyytymään pienten yhtyeitten vaatimattomampiin sovituksiin — poikkeuksena on hänen kenties hienoin levytyksensä Erik Lindströmin beguinesta Kylmä rakkaus.

Ensilevytys Salama kirkkaalta taivaalta tallennettiin Lampilalta Fazerin Decca-merkille jo v. 1953 laulajan ollessa vasta 17-vuotias, mikä oli tuolloin poikkeuksellista. Hän levytti kaikkiaan vajaat yhdeksänkymmentä kappaletta, joista suuren osan Pohjoismaisen Sähkön levymerkeille 1957—1959 (joukossa muutamia lastenlaulujakin), mutta sen lisäksi häneltä on tallennettu esityksiä myös Yleisradion nauhoille. Hän lauloi PSO:n Blue Master Triossa yhdessä Kalevi Korven ja Ami Lovénin kanssa.

Laulajalla oli jonkin aikaa Tesvisiossa oma Musiikkikirje-ohjelma. Hän esiintyi Länsi-Saksassa Mario Weberin orkesterin laulusolistina.

Lampila on tunnustautunut frankofiiliksi ja onkin levyttänyt hyvin tuloksin muutamia ranskalaisia sävellyksiä, kuten Kun taivas itkee ja La Seine. Hänen lauluäänensä soveltui jazziinkin. Hän on laulanut muutamissa kotimaisissa elokuvissa näyttelijän ”taustaäänenä”.

Avioliitto diplomaatti James Lassiterin kanssa on vienyt laulajan Saksaan ja Yhdysvaltoihin.

Lähteitä

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja Jari J. Marjanen (VYS ry) lähteenään mm.:

Lampila-Lassiter, Seija 1995. Laululintunen, siipirikko. Iskelmälaulajattaren muistelmia. Juva: WSOY.

Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Ss. 453—454.

Linkkejä

YLE Elävä arkisto

Valikoitu diskografia

Olavi Virta & Seija Lampila: Billy Boy (foksi, yhdysvaltalainen kansansävelmä, suom. Saukki, sov. K. Vasa [= Olavi Virta]). 1955 Levytukku/Triola

Seija Lampila: Paljon toivon (Love Me Always/Vad är kärlek, hidas foksi, säv. Felix Stahl, san. S. S. Wilson [= Anita Wollter-Halldén], suom. Saukki [= Sauvo Puhtila]). 1956 Scandia

Seija Lampila & Ami Lovén: Isä ja lapsi (Daddy Dear, säv. & san. Wayne Shanklin, suom. Saukki [= Sauvo Puhtila]). 1956 PSO/Blue Master

Seija Lampila: Broadwayn rytmi (Broadway at Basin Street, foksi, säv. Al Frisch, san. Sid Wayne, suom. Pauli Ström [= Olavi Virta], sov. Ossi [Osmo] Malinen). 1957 PSO/Blue Master

Seija Lampila: Pienen pieni serenadi (Piccolissima serenata, säv. Gianni Ferrio, suom. Saukki). 1958 Blue Master

Seija Lampila: Pääskynen (La Golondrina, valssi, säv. Narcisco Serradell, san. Erkki Ainamo). 1960 RCA

Seija Lampila: Kylmä rakkaus (beguine, säv. Erik Lindström, san. Rauni Kouta [= Reino Helismaa], sov. O. Malinen). 1963 Polydor

Seija Lampila ja Yleisradion viihdeorkesteri: Kuun vuorilla (säv. Jorma Panula, san. Sauvo Puhtila). 196_ Yleisradio

Henkilökohtaiset työkalut