BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Seija Järvinen

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Seija Johanna Anneli Järvinen
Salanimet: ei tiettävästi


Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 15.2.1936 Hyvinkää
Ylioppilaaksi Hyvinkään yhteiskoulusta 1955
Avioliittoon 1956
Toivo Kärjen järjestämiin laulukilpailuihin 1958

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja
Soittimet: ei tiettävästi

Muut henkilöyhteydet

Erik Lindström (yhtyeen-/orkesterinjohtaja)

Kunniamerkit/palkinnot

ei tiettävästi

Biografia

Seija Järvinen on nykyisin vähiten tunnettu ja muistettu 50- ja 60-luvun vaihteen neljästä ”iskelmä-Seijasta” — kolme muuta olivat Karpiomaa ja Lampila (Lampila Lassiter) sekä ”lapsilaulaja” Eskola. Hänen levytystuotantonsa jäi 24 levypuoleen pääosin 1960-luvun alkupuolella.

Seija, o.s. Jaakkola, lauloi aivan pikkutytöstä saakka ja oli jo opiskeluaikanaan suosittu esiintyjä koulunsa juhlissa. Tällöin alkoivat myös varsinaiset lauluopinnot, opettajina Kerttu Hurttila-Valkonen, laulajat Mary Hannikainen ja Martha Jalava sekä sittemmin tärkeimpänä Hyvinkään Musiikkiopistossa musiikinopettaja Kyllikki Pajamies.

Seija Järvinen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1955 Hyvinkään yhteiskoulusta ja jatkoi sitten lukujaan merkonomiksi. Järvisen laulajanura alkoi vuonna 1958, jolloin hän osallistui lähes sadan muun nuoren naisen kanssa Toivo Kärjen järjestämään koelaulutilaisuuteen ja oli ainoa, joka läpäisi kokeen sekä pääsi tekemään koelevytyksen. Hänen ensimmäinen julkaistu levytyksensä oli Tähdet pustalla, joka julkaistiin ajalle tunnusomaisesti aiempaa levytaustaa käyttäen Uusia tyttöjä — tuttuja iskelmiä -EP-sarjassa.

Helmikuun 28. päivänä 1962 Järvisten perheeseen syntyi aiemman kahden lapsen, Erkin ja Eijan seuraksi kerralla kolme lasta. Kolmoset saivat nimet Tuija, Tarmo ja Tarja (myöhempi Salmi). Kun perheessä oli siis ennestään jo kaksi lasta, arjessa riitti vilskettä.

Järvinen toimi laulusolistina ainakin Veikko Huuskosen, Åke Sjöblomin, Kauko Ahosen ja ennen kaikkea Erik Lindströmin yhtyeessä.

Seija Järvinen asuu yhä (tätä kirjoitettaessa tammikuussa 2016) synnyinkaupungissaan Hyvinkäällä.


Sanottua

Mauno ”Pyörittäjä” Maunola antoi Iskelmässä 4/1961 Järvisen levytykselle Portinvartija neljä tähteä viidestä: ”Mielestäni oli vahinko, ettei Erik Lindströmin Portinvartija noussut Radion iskelmäkilvassa paria porrasta korkeammalle, nythän se jätettiin kolmanneksi. Mutta makuahan on niin monenlaista. Seija Järvinen laulaa teknillisesti moitteettomasti, mutta pieni lisäannos ”sydämen lämpöä” ei kenties olisi pahitteiksi näissä asioissa.”

Kohta (Iskelmä 8/1961) arvostelu muuttui suopeammaksi Järvisen osalta, vaikka Yö tuhannen viulun ja Laina-aurinko saivatkin häneltä vain kolme tähteä: ”Seija Järvinen on saanut ääneensä kiitettävän annoksen sitä ”sydämen lämpöä”, jota olen silloin tällöin näissä yhteyksissä häneltä kaivannut. Mainiota! Sievän hempeitä sävelmiä molemmin puolin. Tuhannen viulua samassa bandissa mahtaisi olla tuskallista kuultavaa.”

Lähteitä

Järvinen, Tarmo. Puhelinhaastattelu lauantaina 9. tammikuuta 2016. Haastattelijana J. J. Marjanen.

Malin, Pentti: Hyvinkään laululintuset. Katso 3/1963, s. 18—19.

http://www.aamuposti.fi/artikkeli/95828-hyvinkaalaiskolmoset-tayttavat-tanaan-50-vuotta

FONO-tietokanta

Suomen Äänitearkisto ry:n julkaisemat diskografiat


Jari J. Marjanen (VYS ry), tammikuu 2016.


Valikoitu diskografia

Ensilevytys Tähdet pustalla, beguine, EP-levyllä Uusia tyttöjä — tuttuja iskelmiä 6. Trad., sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa. Rytmi RN 4141 (Fazer) 19.6.1958

Seija Järvinen ja Erik Lindströmin orkesteri: Portinvartija, valssi. His Master’s Voice TJ 206 (Westerlund) 1961

Seija Järvinen ja Erik Lindströmin orkesteri: Hellitetään hetkeksi, foksi. Säv. Erik Lindström, san. Annuli [= Aune Ala-Tuuhonen], sov. Ossi Malinen [= Osmo Malinen]. His Master’s Voice 7 EGY 104 (Westerlund) 1961

Seija Järvinen ja Erik Lindströmin orkesteri: Uralin pihlaja (Уральская рябинушка), valssi. Säv. Jevgeni Pavlovitš Rodygin, alkup. san. Mihail Mihailovitš Pilipenko, suom. Veikko Vallas [= Sauvo Puhtila], sov. Arthur Fuhrmann. His Master’s Voice TJ 233 (Westerlund) 1961



Henkilökohtaiset työkalut