BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Pirkko Mannola

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Pirkko Mannola-Lindman
Taiteilijanimet: Pirkko Mannola, Pirko Manola

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 27.12.1938, Sääksmäki

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja (päärooli), näyttelijä

Yhtyeet

Kullervo Linnan orkesteri, laulusolisti 1959-
Herbert Katzin orkesteri, laulusolisti

Muut henkilöyhteydet

Kullervo Linna, ensimmäinen opastaja ja kapellimestari
Harry Orvomaa, levytuottaja
Vieno Kekkonen
Brita Koivunen

Biografia

Lapsuutensa Valkeakoskella viettänyt Pirkko Mannola aloitti julkisen uransa esiintymällä 50-luvun lopulla trikootehtaan mainoksissa. Sitä tietä hän kulkeutui vuoden 1958 Miss Suomi-mittelöön, minkä hän myös voitti. Muuan kisoja seurannut toimittaja keksi puhua kaunottaren hyvän jutun toivossa levy-yhtiön koelaulutilaisuuteen, vaikka hänellä ei ollut mitään tietoa tämän mahdollisesta musikaalisuudesta - ja vielä saman vuoden lopulla Pirkko Mannola tekaisi puolittain leikillään ensimmäisen äänitteensä Minä rakastan sinua, Gabriel.

Kysymyksessä oli Mannolaa säestäneen Kullervo Linnan oma kömpelö tekstitys Paul Ankan menestysnumeroon Diana, joten lopputuloksesta muodostui aika merkillinen. Levytys ei jäänyt kuitenkaan tulokkaan ainoaksi, sillä seuraavana vuonna hän jatkoi lupaavasti alkanutta uraansa iskelmätähtenä mm. Olli Hämeen sovittamalla cha-cha-cha-rytmisellä taltioinnillaan Suukkopanttileikki. Kävi kuitenkin niin, että tuo ensimmäinen levytuottaja ei oikein ymmärtänyt Pirkko Mannolan todellista arvoa, joten kilpailevalla yrityksellä oli helppo työ houkutella hänet omaan leiriinsä.

Näin sai alkunsa marraskuussa -59 äänite, joka sisälsi mm. latinalaisittain sävytetyn esityksen Viisi viimeistä minuuttia, Erkki Melakosken sovittamana. Pirkko Mannolan varsinainen läpimurto levysolistina tapahtui tasan vuotta myöhemmin Eino Virtasen sovittamalla taltioinnilla Kuinka rakkaus alkoi, mikä oli Saukki Puhtilan käännös Ankan hitistä Adam and Eve. Sitä seurasivat nopeassa tahdissa mm. On vanha lempi rinnassain - jälleen Ankaa! - Kumipallo ja Jaakko Salon sekä Four Catsin avustuksella työstetty Kuu-ukko.

Tietysti myös elokuvateollisuus kiinnostui tästä pirteästä ja osaavasta missistä jo varsin varhaisessa vaiheessa. Legendaarinen Toivo Särkkä pestasi hänet Suomen Filmiteollisuuteen oikein kuukausipalkkaiseksi näyttelijäsi yhtiön viimeisiksi vuosiksi 1960-63, minä ajanjaksona Pirkko Mannola nähtiin mm. sellaisissa filmeissä kuin "Toivelauluja", "Iskelmäketju", "Teerenpeliä", "Tyttö ja hattu", "Yks tavallinen Virtanen", "Ihana seikkailu" ja "Nina ja Erik". Lisäksi hän esiintyi teatterien näyttämöllä mm. Helsingissä ja Tampereella.

Sivuuttaa ei sovi liioin Mannolan aktiivisuutta Saksassa, missä hän esiintyi ensi kerran vuonna 1961 Berliinin filmijuhlien yhteydessä saaden kiinnityksen sikäläisen Teldec-äänilevy-yhtiön taiteilijakaartiin taiteilijanimellä Pirko Manola. Saksan kielen jo kouluaikoinaan oppineen suomalaiskaunottaren ensimmäinen siellä tehty äänite oli Bam-schi-bam, minkä kappaleen hän ikuisti joulukuussa 1961 samalla taustalla suomeksi otsikolla Maailman paras levy. Saksankielinen alkuperäisesitys voitiin julkaista täällä sopimusteknisistä syistä vasta 80-luvun lopulla kokooma-CD:llä.

Pirkko Mannola pääsi esiintymään Saksassa myös televisioon, konsertteihin ja kiertueille kumppaneinaan mm. hollantilaissyntyinen Wyn Hoop sekä hieman varttuneempi itävaltalaissuosikki Vico Torriani. Vuonna 1962 hän osallistui sikäläisiin euroviisukarsintoihin Hoopin kanssa, yltäen neljänneksi kappaleella Mama will dich seh’n, ja oli mukana myös Suomen vastaavassa mittelössä Toivo Kärjen ja Reino Helismaan kilpailukappaleella Sitä rakkaus on, pudoten leikistä jo semifinaalissa. Koti-ikävä keskeytti Mannolan lupaavasti alkaneen uran Saksassa ja hän palasi tänne jatkaakseen siitä, mihin oli aikanaan jäänyt viihdenäyttämöllä.

Pirkko Mannolan myöhemmistä levytyksistä Suomessa kannattaa mainita vuonna 1963 Eino Grönin kanssa jälleen saksalaissäestyksen pohjalle laulettu duetto Luonas vielä hiukan viipyisin ja Kai Lindin kanssa vuotta myöhemmin taltioitu Loistaa, loistaa. Varsinaisen iskelmäuransa Pirkko Mannola lopetti vuonna 1964, kun myös Nor-disc-yhtiön taru päättyi. Merkittävimmäksi hänen tämän kauden viimeisistä levytyksistään jäi Four Cats-lauluyhtyeen avustamana tehty tallenne Börje Sundgrenin sävellyksestä Pieni punainen auto. Suomen euroviisukarsinnassa 1964 Mannola sijoittui neljänneksi Kari Tuomisaaren laululla Bzzz bzzz bzzz.

60-luvun lopulla Pirkko Mannola sai kiinnityksen Intimiteatteriin, jonka näyttämöllä hän teki varsinaisen elämäntyönsä. Lisäksi hänet on nähty vuosien varrella televisiossa erilaisissa viihdeohjelmissa, näytelmissä ja sarjoissa. Teatterin maailmaan ovat hänet liittäneet myös muutamat levytykset kuten kokoelmaan "16 tähteä, 16 iskelmää" vuonna 1975 sisällytetty musikaalinumero Pyssyllä ei miestä saa ja osallistuminen Muumipeikko-albumiin vuonna -83.

Pirkko Mannolan viimeisin oma levytys on vuodelta 1986: kokoelma On vanha lempi rinnassain. 80-luvulla hän lyöttäytyi yhteen Vieno Kekkosen ja Brita Koivusen kanssa mm. ravintolashown merkeissä, ja vuonna 1997 he tekivät myös yhteisen CD-kokoelman otsikolla Kulta-ajan tähdet. Koivusen vetäydyttyä esiintymisistä tilalle tuli Marjatta Leppänen ja kokoonpanoa on kutsuttu nimellä Supernaiset.

Valikoitu diskografia

Pirkko Mannola: Minä rakastan sinua, Gabriel 1958 (Triola)

Pirkko Mannola: Kuinka rakkaus alkoi 1960 (Nor-disc)

Pirkko Mannola: Maailman paras levy 1961 (Nor-disc)

Pirkko Mannola & Eino Grön: Luonas vielä hiukan viipyisin 1963 (Nor-disc)

Pirkko Mannola & Kai Lind: Loistaa, loistaa 1964 (Scandia)

Pirkko Mannola & Four Cats: Pieni punainen auto 1964 (Nor-disc)

Pirkko Mannola: Pyssyllä ei miestä saa 1975 (Rondo)

Pirkko Mannola: On vanha lempi rinnassain (Euros) (LP)

Pirkko Mannola, Vieno Kekkonen & Brita Koivunen: Kulta-ajan tähdet 1997 (Eurorecords).

Linkkejä

YLE Elävä arkisto

Internet Movie Database

Elonet

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli lähteinään mm.:


Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Saksankielinen wikipedia

Henkilökohtaiset työkalut