BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Pentti Ahola

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pentti Ahola

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Pentti Ilmari Ahola
Lempinimet: Penna Ahola

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 11.1.1929, Hamina (?)
Kuolinaika: 30.6.2012, Hamina

Roolit ja soittimet

Roolit: muusikko
Soittimet: piano (pääsoitin), harmonikka

Yhtyeet

Muut henkilöyhteydet

Vaikuttajat

Kunniamerkit/palkinnot

Biografia

Musiikki ja meri täyttivät Pentin elämän, josta meren osuutena oli Suomenlahdella tapahtuneen veneilyn lisäksi suoritettu avomerilaivurin tutkinto ja muu elämä olikin sitten musiikkia. Penna oli Manu Teittisen sanonnan mukaan "Kymenlaakson jazzin isä" soittaen eri yhtyeissä 1940- ja 50-luvuilla Kymenlaaksossa.

Pentillä oli jo vuonna 1942 Haminassa koulubändi soittamassa sen aikaista tanssimusiikkia. Silloin kouluyhtyettä ei voinut mainostaa nimellä, joten ilmoitettiin vain, että soittaa yhtye. Vuonna 1945 otetussa haminalaisen 10-miehisen Sävel-Veikot - orkesterin mainosvalokuvassa Pentti istuu jo hyvin pukeutuneena flyygelin ääressä.

Vuonna 1948 Penttiä pyydettiin tuuraamaan pianistia Melody Boys-orkesterin keikalle Kotkan Varissaareen, jonne hän sai lainaksi kaksirivisen harmonikan ja ajoi moottoriveneellään esiintymispaikalle. Sittemmin Pentti soitti Melody Boyseissa vakituisena pianistina. Erään kerran rumpali Joppe Vuorio sai Moonlight Serenaden nuotin ja kun sovitusta ei ollut, hän kyseli Pentiltä apua. Viikon kuluttua Pentti toi Glenn Millerin mukaan tehdyn sovituksen orkesterille ja sittemmin Pentti tekikin suuren määrän sovitustyötä. Vuonna 1949 hänellä oli kvartetti, jossa soittivat Eshad Fethullah, Hannu Jokinen ja Manu Teittinen ja se saavutti valtakunnallisessa orkesterikilpailuissa toisen sijan Tico-Tico -samban esityksellään. Vuonna 1950 syntyneessä kvintetissä soittivat Pentin lisäksi Jouko Kapiainen klarinettia, Hannu Jokinen kitaraa, Jorma Kattelus bassoa ja Manu Teittinen rumpuja. Varsin pian tuli mukaan laulusolistiksi Ranja Rasmussen. Yhtye teki 1950-luvun alussa useita levytyksiä toisena ”maaseutuyhtyeenä” Kauko Viitamäen yhtyeen lisäksi. Vuonna 1952 tuli Teuvo Siikasaari Kapiaisen tilalle ja yhtye siirtyi 1953 Manu Teittisen nimiin Reijo Lehtovirran tullessa silloin toiseksi puhaltajaksi, mutta Pentti oli edelleen mukana pianistina.

Kotkassa jammattiin tuolloin sunnuntaisin Kino Rion yläkerrassa. Heikki Kauppinen kertoo menneensä sinne ensimmäisiin jameihinsa poistuen häpeämään kahdeksan tahdin jälkeen, jolloin Pentti tuli kappaleen loputtua taputtamaan olkapäälle sanoen; ”Myä taiettiin siinä alussa soittaa vähän väärin”; näin ottaen ikään kuin syyt niskoilleen. Tämä kuvaa hyvin Pentin vaatimatonta, ystävällistä luonnetta. Hän myös antoi auliisti soinnullisia neuvojaan esimerkiksi Olli Miettiselle ja Keijo Laitiselle. Pentti soitti pitkähkön kiinnityksen viihdemusiikkia Kotkassa Ravintola Kyminlaaksossa viulisti Oiva Hätösen ja sellisti Margareta Evelin kanssa, jolloin ohjelmisto oli ajan ravintolapianotrion tyylin mukaisesti osin klassista ooppera-alkusoitoista alkaen. Pentti kävi myöhemmin jammailemassa myös Fenniassa ennen kuin hän muutti ensin 1955 Lahteen ja sieltä Helsinkiin. Pentti soitti mm. Kämpissä, Orfeuksessa ja 16 vuotta Palacen grillissä, sekä levystudioissa soittaen satoja, ellei tuhansia levytaustoja. Joissakin levytyksissä ja esiintymisissä Pentti soitti pianon ohessa myös haitaria. Hän oli pitkään myös Aikamiehet -kuoron säestäjänä ja muita tunnettuja säestettyjä olivat mm. Anita Välkki ja viulisti Max Skalka. Kun Kämp lopetettiin, kirjoitti eräs lehti: Illan päätteeksi soitti Pentti Ahola pianolla Jean Sibeliuksen Minä menen Kämppiin takaisin. Palacesta Pentti kertoi: Kun ovi avautui, tiesin heti, minkä merkkinen konjakki sieltä kävelee sisään ja millä kappaleella se lähtee. 1987 Pentti palasi jazzillisille juurilleen lähtien mukaan Kotka Swing Bandiin, joka konsertoi Kotkassa ja silloisen Leningradin jazzjuhlilla. Samaan aikaan hän kuitenkin toimi Helsingissä oopperan ja baletin harjoituspianistina. Kotka Jazz myönsi 1997 Pentille ensimmäisen Keisari-palkinnon arvostetusta työstään. Häntä kutsuttiinkin oikeutetusti kotkalaisen jazzin isäksi.

Saavutettuaan eläkeiän Pentti Ahola palasi asumaan kotitaloonsa Haminan Nuutniemeen malttamatta kieltäytyä lukuisista esiintymispyynnöistä ja osti jopa keikkasoittimeksi helpommin kuljetettavan sähköpianon. Pentti esiintyi useissa Kymen Jääkäripataljoonan Killan iltama- ja orkesteriprojekteissa, Talvisoitannoissa, sekä toimi jazz-, viihde- ja tanssimusiikkia soittavan Wanhat Herrat – yhtyeen pianistina. Eläkepäivinään Pentti oli haminalaissoittajien kanssa mm. televisioesiintymisissä Arkiviisut – kuplettikilpailuissa Keuruulla ja suuressa veteraanikonsertissa Hamina Bastionissa. Vuonna 2005 perustettiin vielä Pentti Ahola Shearing Sound- kvintetti haminalaisin voimin. Yhtye levytti pitkän harjoittelun jälkeen vuonna 2007 Serenata-CD:n, josta tuli suosittu ja myytiin varsin nopeasti loppuun.

Pentti Ahola jätti jälkeensä lämpöisen muiston ja kaipauksen, mutta hän jätti myös laaja-alaisella ammattitaidollaan ja auttamishalullaan paljon oppia; tietoja ja taitoja nuorempien käyttöön. Pentti oli pelimanni, joka ymmärsi ja osasi tulkita musiikin syvimmän olemuksen ilman nuotteja, nuoteista ja nuoteista huolimatta, tuottaen soittonsa ja myönteisen olemuksensa kautta iloa soittajakavereilleen ja ennen muuta laajalle yleisölleen.

Sanottua

Valikoitu diskografia

Alkuperäisalbumit

Kokoelmia

Linkit

Lähteet

Artikkelin alkuperäiset kirjoittajat: Heikki Kauppinen ja Juhani Leinonen

Henkilökohtaiset työkalut