BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Pauli Granfelt

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Pauli Henrik Granfelt
Aliakset: Pave (lempinimi)

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 9.7.1921, Helsingin pitäjä
Director musices -arvonimi 1973
Viulunsoiton opettajana 1980 - 1986, Vantaan musiikkiopisto
Kuolinaika: 23.9.2005, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: muusikko (päärooli), sovittaja, tuottaja
Soittimet: viulu (pääinstrumentti), trumpetti, pasuuna, kitara

Muut henkilöyhteydet

Toivo Kärki
Jaakko Salo
Olavi Virta
Ossi Aalto
Erkki Aho
Ingmar Englund
Asser Fagerström
Olavi Huuska
Lauri Jauhiainen
Erkki Junkkarinen
Joonas Kokkonen
Erik Lindström
Kullervo Linna
Eugen Malmstén
Tage Manninen
Tauno Marttinen
Mauno Maunola
Martti Ounamo
Alvi Palho
Ossi Runne
Henry Theel
Veikko Tuomi
Kaarlo Valkama
Matti Viljanen
Ville Virtanen
Göran Ödner

Yhtyeet

Erkki Ahon orkesteri
Toivo Kärjen orkesteri
Olavi Virran yhtye
Radion tanssiorkesteri
Humppa-Veikot

Biografia

Pauli Granfelt muistetaan viulunsoittajana, mutta hän aloitti varsinaisen uransa Eugen Malmsténin johtaman Rytmi-Pojat –orkesterin trumpetistina.

Kapellimestari-trumpetisti Ossi Runteen mukaan ”Pave olisi ollut yksi varteenotettavista klassisista sooloviulisteista maassamme, ellei sota olisi ollut oleellisesti katkaisemassa hänen, niin kuin monen muunkin lahjakkaan muusikon, uraa.”

Viulistina Granfelt sai alun perin klassisen koulutuksen ensin isältänsä ja sitten mm. Leo Funtekilta ja Aarre Merikannolta. Hän ei kuitenkaan halunnut ”virkamiesmuusikoksi” Kansallisoopperaan eikä kaupunginorkesteriin. Ilpo Hakasalolle hän totesi 70-vuotishaastattelussaan, ettei hän ollut koskaan pitänyt viihdemuusikon tehtävää muka vähäarvoisempana. Hän jatkoi klassisen musiikin harjoittelua läpi pitkän uransa.

Ensilevytyksensä Granfelt teki 1939. Sota-aikana Granfelt oli viihdytyskiertueilla yhdessä pianoa soittaneen opiskelutoverinsa Joonas Kokkosen kanssa. Sen jälkeen 1940-luvulla Granfelt soitti Erkki Ahon, Ossi Aallon ja Toivo Kärjen orkestereissa. Granfelt kertoi Ilpo Hakasalolle ”lähes asuneensa” Helsinkiin vuonna 1943 valmistuneessa maan ensimmäisessä oikeassa studiossa.

Granfelt oli 1950-luvun alkupuolella Olavi Virran alkuperäisen oman yhtyeen kantava voima Matti Viljasen ohella. Yhtye sai vuoden 1952 tienoilla puoli vuosikymmentä lähes muutoksitta kestäneen kokoonpanonsa, jossa Granfeltin (viulu ja trumpetti) lisäksi olivat Matti Viljanen (harmonikka), Alvi (Alvian) Palho (kontrabasso) ja Tage Manninen (rummut); Virta soitti usein komppikitaraa, milloin ei laulanut. Samat muusikot säestivät myös Henry Theeliä ja Erkki Junkkarista. Samalla vuosikymmenellä hän soitti myös Radion tanssiorkesterissa. Humppa-Veikkojen kanssa Granfelt teki muun muassa viisi Yhdysvaltain-kiertuetta.

Pauli Granfelt oli paljon käytetty studiomuusikko, ”konserttimestari” jonka levytysten kokonaismäärää ei voi enää tarkkaan laskea.

Granfelt toimi sovittajana maamme ensimmäisellä platinalevyllä, joka oli Erkki Junkkarisen LP Ruusuja hopeamaljassa. Junkkarinen levytti Hannes Konnon jo ennen viime sotia säveltämän Ruusuja hopeamaljassa –valssin v. 1967 Kaarlo Valkaman sovituksena, mutta Granfeltin sovituksesta tuli paljon tunnetumpi. Granfelt sovitti Junkkarisen levytysohjelmistoon monia muitakin kappaleita ja vaikutti levy-yhtiö PSO:ssa muutenkin vanhan tanssimusiikin ja ”humpan” uutena nousukautena 1970-luvulla.

Granfeltin jykevä olemus tuli tutuksi televisionkatsojille 1970-luvulla MTV:n Lauantaitansseista, jossa ohjelmassa hän toimi säestävän yhtyeen viulistina. Granfeltin hahmo on ikuistettu muutamiin kotimaisiin elokuviinkin — viimeiseksi jäi Aki Kaurismäen ohjaama Kauas pilvet karkaavat (1996).

Pauli Granfelt kuoli perjantain 23.9.2005 vastaisena yönä Helsingissä 84-vuotiaana.

Sanottua

”Ei me ikinä harjoiteltu”, Granfelt kertoo [Virran yhtyeen ajoista]. ”Se oli sellaista, että Ola sanoi, että tällä kertaa tällainen ralli. Se katseltiin pari kertaa nuoteista ja soitettiin. Sen jälkeen sitä jauhettiin. Se oli melkein improvisoitua se meidän taustan teko. Levytykset oli taas asia erikseen.” (Koski, von Bagh & Aarnio 1977, s. 132.)

Lähteitä

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja Jari J. Marjanen (VYS ry) lähteinään mm.:

Hakasalo, Ilpo 1991: Tanssimusiikillakin voi olla sielu. (Syntymäpäivähaastattelu.) Helsingin Sanomat 9. heinäkuuta 1991.

Kotirinta, Pirkko 2005: Viihteen veteraani arvosti myös klassista musiikkia. Helsingin Sanomat su 25. syyskuuta 2005.

Wacklin, Matti — Flinck, Jori 1994: Pave ja viulu. Pauli Granfeltin pitkä soitto. F-Montteeri Oy. Huittinen.

Koski, Markku — von Bagh, Peter — Aarnio, Pekka 1977: Olavi Virta — legenda jo eläessään. WSOY. Porvoo.

Valikoitu diskografia

Olavi Virta yhtyeineen 1950: Tuntematon tulevaisuus (Ich wünsche dir Glück, Jonny), hidas foksi. Säv. & san. Ludwig Schmiedseder, suom. san. Olavi Virta, sov. Pauli Granfelt.

Reijo Kallio ja Veikko Huuskosen yhtye 1956: Keinussa kesällä kerran (valssilaulu). Säv. & san. tuntematon, sov. Pauli Granfelt. Finlandia P 250.

Erkki Junkkarinen 1972: Konkaritanssit 1 (LP). Blue Master BLU-LP 155. Kaikki kappaleet sov. Pauli Granfelt.

Kauko Käyhkö 1976: Kehuisit edes joskus (LP). Blue Master BLU-LP 196. Kaikki kappaleet sov. Pauli Granfelt.

Veikko Tuomi 1977: Maailman valot (За окошком свету мало), valssi. Säv. Eduard Kolmanovski, san. Konstantin Vanšenkin, suom. san. Lauri Jauhiainen, sov. Pauli Granfelt. (Huom! Sävelmä on joskus merkitty virheellisesti trad-kappaleeksi.)

Lasse Kuusela 1981: Eikö milloinkaan? Säv. Pauli Granfelt, san. Lauri Jauhiainen. Blue Master BLU-LP 246.

Arto Martiskainen & Pauli Granfeltin studio-orkesteri 1988. AMLP 151050

Henkilökohtaiset työkalut