BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Mauno Maunola

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Maunomaunola.jpg

Nimet

Täydellinen nimi: Mauno Kalervo Maunola
Oikea nimi: Mauno Maunola
Aliakset: Maukka
Salanimet: Pyörittäjä (arvostelijana)
Nimihistoria: Martin, sukunimi vuoteen 1938 asti

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 20.10.1911, Helsinki
Kuolinaika: 15.4.1970, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: muusikko, sanoittaja, arvostelija
Soittimet: kontrabasso, viulu, rummut

Muut henkilöyhteydet

Harry Bergström, säveltäjä, sovittaja, muusikko
Ingmar Englund, säestäjäkumppani
Seija Lampila, laulaja, sanoitusten esittäjä
Martti Ounamo, muusikko, valokuvaaja
Ossi Runne, muusikko
Jaakko Jahnukainen, toimittaja, Levyraadin vetäjä
Raija Karppinen (Lindbäck), sanoittaja
Herbert Katz, muusikko
Reino Lehtevä
Osmo Lindeman, pianisti, myöhempi elektronimusiikin uranuurtaja
Alvi Palho
Pentti Tauro (alk. Törrönen), esiintymiskumppani
Annikki Tähti (-Tiensuu), laulaja, työtoveri
Olavi Virta
George de Godzinsky
Toivo Kärki

Biografia

Mauno Maunola vaikutti populaarimusiikin alalla hyvin monipuolisesti: muusikkona, uraauurtavana arvostelijana, sanoittajana sekä musiikkialan järjestöissä (TEOSTO ja Suomen Muusikkojen Liitto). Lisäksi hän kirjoitti artikkeleita ja pakinoita alastaan.

Mauno Maunola aloitti viulunsoiton seitsenvuotiaana ja soitti rumpujakin, mutta kontrabasson vakiinnuttua yhtyekokoonpanoihin hän siirtyi soittamaan ”isoa viulua”, eikä sen jälkeen enää koskenut ”pieneen viuluun” eikä rumpuihin sota-ajan rintamaoloja lukuun ottamatta. Sodan aikana Maunola oli rintamamies eikä ollut mukana viihdytysjoukoissa.

Varsinkin 40-luvun lopussa ja 1950-luvulla Maunola oli basistina lähes yksinvaltias tanssimusiikkilevytyksissä, joitten tarkkaa lukumäärä ei enää voi laskea, mutta joita hänelle kertyi ilmeisesti useita satoja. Maunolaa ja kitaristi Ingmar Englundia nimitettiin ”valantehneiksi hanurisäestäjiksi”, sillä tämä parivaljakko säesti lukuisia harmonikkasooloesityksiä levytyksissä ja radiossa. Sähköbassoa Maunola ei soittanut, vaikka totesikin, että sitä olisi kontrabassoa helpompi ja kevyempi kuljettaa.

Maunola arvosteli iskelmälevytyksiä Rytmiin, Musiikkiviestiin ja Iskelmään v. 1951—1965. Tässä työssään hän oli alan ensimmäisiä Olli Hämäläisen (”Hämeen”) ohella, ja Hämäläinenkin keskittyi paljolti jazziin, joten Maunola oli uranuurtaja iskelmien arvostelussa. ”Maukka” oli television alkuperäisen, Jaakko Jahnukaisen vetämän Levyraadin vakiojäsen. Arvostelijana Maunola oli yleensä joviaali ja omaperäisen huumorin viljelijä, mutta tarvittaessa ironinen teräväsanainenkin. Hän kummasteli usein suomalaisten viehtymystä alakuloisiin teksteihin ja surumielisiin (molli)sävelmiin.

Mauno Maunola sanoitti 30 kappaletta, joista tunnetuimmat lienevät Henry Theelin laulama On sambaa tanssi tää ja Ragni Malmsténin laulama Unohtumaton Elmeri. Maunola tunnettiin äidinkielen vaalijana, joka harrasti paljon kirjallisuutta (erityisesti Aleksis Kiveä) ja ristisanatehtäviä; levyarvosteluissaankin hän kiinnitti paljon huomiota siihen, kuinka laulajat äänsivät suomen kieltä. Koska Maunola osasi huonosti ranskaa, lähellä asunut lehtori Järvinen auttoi häntä tekemällä ranskankielisistä teksteistä raakakäännöksen.

Maunolan lapset muistavat isänsä työmyyränä, jonka oli kerran määrä pitää kymmenen päivän loma, jota kuitenkin kesti vain yhden päivän verran eli Turkuun asti. Hän oli muusikoksi poikkeuksellisen säntillinen ja kurinalainen eikä lainkaan boheemi. ”Maukalla” oli absoluuttinen sävelkorva. Monipuolinen musiikki- ja järjestömies kuoli yllättäen 58-vuotiaana v. 1970.

Sanottua

Levyraadissa hän oli keskeinen persoonallisuus, joka kuului välttämättömänä jokaiseen istuntoon. Meidät muut raatilaiset haukuttiin vuosien mittaan sekä perusteellisesti että monipuolisesti. Koko kahdeksan vuoden aikana en saanut yhtään ainutta kirjettä, jossa Maukkaa olisi moitittu. Hänestä pitivät sekä vanhat että nuoret, sillä hän oli lahjomaton asiantuntija, joka osasi kätkeä kirpeätkin arviointinsa hyvään huumoriin.” (Jaakko Jahnukainen, Katso 1970)

Mauno Maunola eli ”Maukka”, niinkuin hänen parhaiten tunnetaan, kerää bassoviuluja. — Niitä on niin helppo löytää, kun ne ovat niin suuria, selittää Maukka. — Bassoviulun näkee paljon helpom­min kuin esim. nelilehtisen apilan! (Musiikkiviesti 10/1957)

Valikoitu diskografia

Veikko Tuomi 1949: Alla Espanjan taivaan. (Säv. Olavi Huuska.) Rytmi

Olavi Virta 1950: Capriccio. (Säv. Olavi Huuska.) PSO/Finlandia

Seija Lampila 1959 : La Seine. (Säv. Guy Lafarge, alkuperäissan. Flavien Monod.) PSO/Finlandia

Ragni Malmstén 1962: Unohtumaton Elmeri. (Säv. Georg Malmsten.) Fazer/Decca

Lähteet

Artikkelin alkuperäiset kirjoittajat Jari J. Marjanen & Petri Grönstrand (VYS ry) lähteinään mm.:

Anon. 1957. ”Esittelemme: Mauno Maunola.” Musiikkiviesti 10/1957.

Jauhiainen, Lauri 1963. ”Myhäilevä Maukka.” Seura 50/1963.

Jahnukainen, Jaakko 1970. ”Maukka on poissa.” Katso 17.5.1970.

Einiö, Paavo 2004. ”Viihteen historiaa: Al Manuel — Mauno Maunola — Olle Lindström.” Töölöläinen 24/2004.

Timo Maunolan ja Iiris Nybergin haastattelu, haastattelijoina J. J. Marjanen & Petri Grönstrand. Helsinki 24.2.2005. (Täydennetty kevättalvella ja keväällä 2007 mm. Noora Sorvalin haastattelulla.)

Henkilökohtaiset työkalut