BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Martti Jäppilä

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun
© Jazz & Pop-arkisto?

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Täydellinen nimi: Martti Kristian Jäppilä
Oikea nimi: Martti Jäppilä
Aliakset: Masa
Salanimet: M. Maja

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 7.10.1900, Helsinki
Kuolinaika: 22.3.1967, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: säveltäjä (päärooli), muusikko, orkesterinjohtaja
Soittimet: harmonikka

Yhtyeet

Rajamäen pojat, hanuristi, 1919 Dallapé, perustaja, johtaja, hanuristi, 1925

Vaikuttajat

Valto Tynnilä, säveltäjä

Biografia

Martti Jäppilän nimi ja persoona liittyvät kiinteästi Dallapé-orkesterin historiaan, sillä hän oli kyseisen muodostelman perustaja, taustavoima ja primus motor. Hän oli ollut vuoden 1917 kansalaissodassa punaisten puolella ja joutunut sen vuoksi vankileirille. Rauhan palattua maahan hän oli mukana perustamassa kisällilauluryhmää, joka esiintyi työväen iltamissa nimellä Rajamäen pojat ja josta lohkaistiin sitten vuonna 1925 Jäppilän harmonikkamerkin mukaan nimetty kvartetti Dallapé.

Kyseessä oli yhtye, joka esiintyi Helsingin Toverien kerholla Lönnrotinkadulla viitenä iltana viikossa. Se pyrki esittämään hienosta nimestään huolimatta nimenomaan suomalaiselle yleisölle suunnattua ohjelmistoa, ja kun sellaista ei tuntunut olevan tarjolla tarpeeksi, Jäppilä ryhtyi riimittelemään suomenkielisiä tekstejä vierasperäisiin sävelmiin. Näin syntyi mm. Alaska, yksi Dallapén ensimmäisistä menestysnumeroista, joka koki comebackinsa 36 vuotta myöhemmin Humppa-Veikkojen levyttämänä.

Jäppilä vahvisti joukkuettaan jo seuraavana vuonna eli 1926 kahdella Dallapén vastaisen kehityksen kannalta varsin merkittävällä muusikolla ksylofonisti Eino Katajavuorella ja viulisti-saksofonisti Helge Pahlmanilla, ja pian tämän jälkeen koossa oli jo oktetti. Vuosikymmenen lopulla joukkoon liittyi myös myllykoskelainen harrastajamuusikko Valto Tynnilä, ei kuitenkaan soittajaksi vaan säveltäjäksi. Orkesterin esikoislevylle kesällä -29 taltioitu Lappi-foksi olikin hänen käsialaansa.

Parivaljakko Tynnilä-Jäppilä tehtaili iskelmiä tasaiseen tahtiin, usein salanimellä M. Maja. Suosituimmat näistä aikaansaannoksista julkaistiin 20-luvun lopulta lähtien Dallapén oman kustannusyhtiön painattamissa lauluvihkosissa, jotka tarjosivat kaikelle kansalle tilaisuuden tutustua paitsi itse sävelmiin myös niiden esittäjiin. Useita kappaleita Jäppilä myös sävelsi itse, kuten sairaalaympäristöön sijoittuvan tangon Valkea sisar, minkä Georg Malmstén ikuisti vuonna 1934 äänilevylle.

Laulujen tekeminen ja samanaikaisesti orkesterin rutiinien hoitaminen kävivät ”Masa” Jäppilän osalta kuitenkin ennen pitkää sen verran aikaavieväksi, että hän päätti jättää varsinaiset soittohommat vähemmälle ja keskittyä sen sijaan taustaorganisaation hoitamiseen. Tämä onnistui vallan hyvin sen jälkeen, kun hän oli onnistunut houkuttelemaan arvostetun harmonikkataiturin Viljo Vesterisen vuonna 1931 Dallapén muonavahvuuteen.

Martti Jäppilä oli muutenkin vannoutunut harmonikan ystävä – olihan Dallapé taipaleensa alussa hänen ansiostaan oikein virallisesti nimenomaan ”harmonikkaorkesteri” ja tekihän se äänilevyjä myös pseudonymillä Masan Harmonikkaorkesteri. Niin ikään ajatus Suomen harmonikansoiton mestaruuskisoista syntyi 30-luvulla paljolti juuri Jäppilän ideoimana, ja pari vuosikymmentä myöhemmin hän oli perustamassa Suomen Harmonikansoittajain Liittoa, jonka puheenjohtajanakin hän toimi useita vuosia.

Dallapé oli siirtynyt 1931 Toverien kerholta suositun ravintola Heimolan orkesteriksi ja seuraavana vuonna se aloitti laajat kesäkiertueensa, joista ensimmäinen kesti kolme kuukautta. Näin Jäppilän joukkueesta oli tullut tunnettu ja suosittu kautta koko maan. Orkesterin nimissä alullepantu kustannusyhtiö ryhtyi julkaisemaan nuottivihkoja ja vuonna 1933 perustettiin jopa oma musiikkiopisto, osin verotussyistä.

Jäppilä toimi myös tehokkaana jarruna, kun eräät orkesterinjäsenet halusivat suunnata Dallapétä 30-luvun lopulla enemmän swingin suuntaan. Hänen tietämättään syntyi eräänlainen varjokokoonpano Bruno Laakko ja hänen orkesterinsa Lepakot, joka teki vuonna 1939 suomalaisen jazzin pioneeriäänitteisiin luettavan levyn Kissa vieköön. Amerikkalaissyntyinen Laakko joutui kuitenkin palaamaan talvisodan alkaessa kotimaahansa ja uudeksi kapellimestariksi nousi Pahlman.

Jatkosodan aikana Dallapé oli koossa vain satunnaisesti levytysten merkeissä ja vuonna 1945 Jäppilä organisoi lyhyen kesäkiertueen, jolla orkesterin laulusolistina esiintyi Olavi Virta. Sen jälkeen toiminta jatkui vaihtelevin kokoonpanoin, kunnes muodostelma päätettiin vuonna 1955 lopettaa. Samoihin aikoihin Jäppilä itse myi Dallapén kustannusyhtiön Pohjoismaiselle Sähkölle ja siirtyi itse työskentelemään kokopäiväisesti PSO:n musiikkiosastolle.

60-luvulle siirryttäessä Jäppilä kokosi Dallapén ja muodostelma teki onnistuneen comebackin Helsingissä järjestetyssä erikoiskonsertissa laulusolistinaan jälleen A. Aimo. Hänen kuoltuaan vuonna 1964 tehtävässä jatkoi Mikko Järvinen, joka myös levytti orkesterin kanssa. Martti Jäppilä puolestaan siirtyi manan majoille keväällä -67, jolloin Dallapén perinnettä ryhtyi jatkamaan Eero Lauressalo. Jäppilän mainetta iskelmäsäveltäjänä jatkoi puolestaan mieskuoro Aikamiehet levytettyään uudelleen hänen vanhan tunnelmallisen valssinsa Iltatuulen viesti, mikä oli kuultu ensi kerran 12 vuotta aiemmin Matti Kannon ikuistamana.

Valikoitu diskografia

Humppa-Veikot: Alaska 1961 (Scandia KS 402)

Dallapé: Lappi 1929 (Polyphon XS 41423)

Georg Malmstén: Valkea sisar 1934 (Odeon A 228283)

Bruno Laakko ja Lepakot: Kissa vieköön (Jeepers Creepers) 1939 (Columbia DY 278)

Matti Kanto: Iltatuulen viesti 1952 (Finlandia P 161)

Aikamiehet: Iltatuulen viesti 1964 (Odeon PLD 232)

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)

Häme, Olli 1949: Rytmin voittokulku (Fazer, Helsinki)

Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1901–1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Warsell, Sakari 2002: Georg Malmsten – Suomen iskelmäkuningas (WSOY, Helsinki)

Henkilökohtaiset työkalut