BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Marjatta Pokela

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Täydellinen nimi: Anna Marjatta Pokela

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 5.1.1925, Kouvola
Kuolinaika: 13.4.2002, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja, säveltäjä, sanoittaja

Muut henkilöyhteydet

Martti Pokela, aviomies, kanteletaiteilija, kansanmusiikin professori
Eveliina Sariola (Eeva-Leena Pokela), tytär, laulaja, kanteletaitelija
Matti Kontio, sovittaja

Biografia

Laulajana ja lauluntekijänä tunnettu Marjatta Pokela on suomalaisen lastenmusiikin tärkeimpiä hahmoja. Useat Pokelan säveltämistä ja sanoittamista kappaleista ovat kansanlaulujen lailla tunnettuja ja klassikoiden tavoin rakastettuja. Uransa alkupuolella Pokela tuli kuitenkin tunnetuksi kansanlaulujen esittäjänä.

Pokelan lapsuudenkoti oli hyvin musikaalinen: äiti oli Sibelius-Akatemian laulunpettaja Sylvi Nikula, ja isä oli nuoruudessaan opiskellut viulunsoittoa. Musiikilla ja taiteilla yleensäkin oli merkittävä rooli Pokelan elämässä. Pienestä tytöstä lähtien erilaisissa tilaisuuksissa innokkaasti esiintynyt Pokela opiskeli nuorena laulua ja tanssia Sibelius-Akatemiassa, ja 1940-luvun lopulla hän valmistui Ateneumin taideteollisuuskeskuskoulusta (nyk. Taideteollinen korkeakoulu) koristemaalariksi.

Sodanjälkeisinä vuosina yhdessä laulaminen oli nuorison suosittu ajanviete, ja niinpä Pokelankin ystäväpiirissä vietettiin monta iltaa esimerkiksi kansanlauluja sekä iskelmiä laulaen. Näissä piireissä Pokela tutustui Helsinkiin opiskelemaan tulleeseen, sittemmin kanteletaiteilijana ja kansanmusiikin professorina tunnetuksi tulleeseen Martti Pokelaan. Musiikki yhdisti pariskuntaa heti alusta lähtien, ja heidät vihittiin vuonna 1948.

Pokelat lauloivat usein erilaisissa illanvietoissa, mutta julkiset esiintymiset saivat alkunsa vuonna 1949, kun duo meni ystävien rohkaisemana Yleisradiolle koelauluun. Tästä alkoikin melkoinen pyöritys. Kansallispukuihin pukeutuneesta ja kansanlauluja esittäneestä duosta tuli nopeasti koko Suomen tuntema, ja esiintymisiä oli tiheään. Vuodesta 1954 lähtien Pokelat kiersivät myös ulkomailla. Rinnalla yhtyeessä lauloi perheen tytär Eeva-Leena (Eveliina). Esiintymiset jäivät kuitenkin vähitellen 1970-luvulla, kun Marjatta Pokela keskittyi lastenmusiikin tekemiseen.

Pokelan säveltäjän ja sanoittajan ura sai tavallaan alkunsa taiteilijapariskunnan esiintymisistä. Ohjelmistoon kuuluneitten kansanlaulujen tekstit saattoivat olla julkisiin esiintymisiin liian ronskeja tai muuten sopimattomia, joten Pokela muokkasi tekstejä duon ohjelmistoon sopiviksi. Näitä kappaleita on julkaistu nuottikokoelmissa Marjatta ja Martti Pokelan lauluja I–II. Myös Eveliina-tyttären mukaantulo innoitti musiikin tekemiseen: 6-vuotiaalle piti tehdä laulettavaa, kun ei sellaista varsinaisesti entuudestaan ollut olemassa. Pokelan ensimmäinen julkaistu nuottikirja ja äänite Eveliinan lauluja (1966) koostuikin tyttärelle tehdyistä kappaleista. Mukana kokoelmassa oli myös suosittu laulu Vaarilla on saari.

Marjatta Pokelan monista sävellyksistä ja sanoituksista tunnetuin lienee kolminäytöksinen pienoisooppera Mörköooppera vuodelta 1980. Teoksesta muodostui melkoinen menestys. Oopperassa metsästä tullut mörkö seikkailee Helsingissä kiertäen paikkoja koulusta raitiovaunuun, kauppatorille ja eduskuntatalolle. Ooppera koostuu 25 laulusta, joista esimerkiksi Mörkö se lähti piiriin on hyvin tunnettu. Myöhemmin mörön seikkailut jatkuivat musiikkisadussa Mörkö se lähti laivaan (1983–1985), josta Sibelius-lukion oppilaat tuottivat oman versionsa Helsingin Lasten Juhlaviikoille 1986 ja TV1 tuotti siitä taltioinnin 1987. Mörkönä oli Mari Vesala ja musiikin sovitti Petri Kaivanto.

Pirkko Koskimiehen sanoihin Pokela on säveltänyt laulusarjan Pupu Tupunan lauluja (1983), ja vuodelta 1994 on hampaiden pesun tärkeydestä kertova Karamelliooppera. Pokelalta julkaistiin vuonna 1999 viimeiseksi jäänyt kokoelma Laulava pöytä, johon pitkään vain lastenmusiikkiin keskittynyt lauluntekijä oli koonnut hilpeitä pöytälauluja.

Marjatta Pokelan lastenlaulut syntyivät pääosin 1970–80-luvuilla aikaan, jolloin lastenmusiikki koki selvän murroksen. Edellisiin vuosikymmeniin verrattuna musiikkia alettiin tehdä enemmän lasten ehdoilla. Tämä näkyy myös Pokelan lauluissa, joissa esimerkiksi laulutekstien sanasto ja tarinat sopivat lasten kokemusmaailmaan ja ovat heidän ymmärrettävissä. Riimien ja alkusointujen rytmittämät tekstit sopivat myös hyvin melodiaan, joka on monissa Pokelan lauluissa mutkikkuudessaankin lasten laulettavissa. Tavoite aktivoida ja rohkaista lapsia musisoimaan näkyy myös Pokelan kappaleista julkaistuissa nuoteissa: esimerkiksi Mörköoopperassa on tekstin lisäksi vain yksiääninen melodia, ja soitinnus on mukautettavissa saatavilla oleviin soittimiin. Näin teoksen esittäminen vaikkapa päiväkodeissa ei vaadi suuria resursseja vaan on toteutettavissa pienehkölläkin lapsijoukolla.

Marjatta Pokela palkittiin lastenmusiikin ja lastenkulttuurin edistämisestä useilla palkinnoilla. Vuonna hän sai 1982 valtion lastenkulttuuripalkinnon, vuonna 1984 ÄKT:n myöntämän erityis-Emman ja 1997 Uudenmaan läänin taidetoimikunnan Artium Cultori -mitalin yhdessä Martti Pokelan kanssa.

Videot

Marjatta Pokela YLEn Elävässä arkistossa

Valikoitu diskografia

Useita esittäjiä: Mörköooppera. 1980, Discophon.

Useita esittäjiä: Mörri-Möykyn suvi. 1983, Discophon.

Useita esittäjiä: Mörkö se lähti laivaan (Mörköooppera 2). 1985, Discophon

Useita esittäjiä: Kupperkeikku. 1989, Discophon

Useita esittäjiä: Karamelliooppera. 1994, Fazer Finnlevy.

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Päivi Juvonen


Hako, Pekka 2002: Suomalainen oopperamusiikki. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus.

Karppinen, Reetta 2002: Marjatta Pokela. Artikkeli Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen www-sivuilla.

Uudenmaan läänin taidetoimikunta 1998: ”Uudenmaan läänin taidetoimikunnan vuoden 1997 Artium Cultori -mitalit”. Lehdistötiedote 1.1.1998

Perkiö, Pia: "Marjatta Pokela. Laulaen laulujen luojaksi". Selvis 4/2001.

Henkilökohtaiset työkalut