BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Lasse Mårtenson

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Täydellinen nimi: Lars Anders Fredrik Mårtenson
Taiteilijanimi: Lasse Mårtenson
Aliakset: Mårtsika
Salanimet: Leonid Vaajakorpi

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 24.9.1934, Helsinki
Kuolinaika: 14.5.2016, Espoo

Roolit ja soittimet

Roolit: säveltäjä, muusikko, tuottaja
Soittimet: piano, urut, harmonikka

Yhtyeet

The New Orleans Creole Stompers, pianisti 1949-51
Lasse Mårtenson Trio, pianisti, laulaja 1952-60

Muut henkilöyhteydet

Christian Schwindt, rumpali, yhtiökumppani
Vivica Bandler, teatterinjohtaja, "keksijä"
Åke Lindman, elokuva- ja televisiotuottaja

Biografia

Lasse Mårtenson on lähtöisin varsin musiikillisesta perheestä, sillä hänen isänsä oli kuulu urkutaiteilija Elis Mårtenson ja Eini-äitinsä laulaja sekä laulunopettaja. Näin ollen oli itsestään selvää, että poikakin harrastaisi musiikkia jo pienestä pitäen. Vanhempiensä kauhuksi hän osoitti jo varhain suurempaa kiinnostusta jazziin kuin klassiseen musiikkiin ja alkoi soitella jo kouluaikoinaan eri jazzyhtyeissä.

Vuonna 1949 Lasse osallistui The New Orleans Creole Stompers -nimisen kokoonpanonsa kanssa amatöörien orkesterikilpailuun, selviytyen voittajaksi. Pian sen jälkeen hän perusti oman trion, jonka kanssa hän esiintyi aina 60-luvulle asti. Siinä touhussa häneltä jäi koulunkäyntikin kesken, joten hän päätti hankkia itselleen ns. porvarillisen ammatin. Hän meni sähköttäjän oppiin.

Työ ei kuitenkaan innostanut nuorta Mårtensonia, minkä vuoksi hän hakeutui lahjakkaana piirtäjänä Ateneumiin valmistuen sieltä muutaman vuoden kuluttua graafikoksi. Hän pääsi töihin Stockmannin tavaratalon mainososastolle, jatkaen samanaikaisesti soittamista keikkaluonteisesti pääasiassa helsinkiläisravintoloissa ja pienemmissä juhlatilaisuuksissa. Tutustuminen teatterinjohtaja Vivica Bandleriin avasi hänelle ovet teatterin maailmaan ja sitä kautta myös tuolloin ensi askeleitaan ottaneeseen televisioon.

Vuosina 1956-63 Lasse Mårtenson toimi kapellimestarina sekä Helsingin että Turun Ruotsalaisessa teatterissa ja oli myös yksi ensimmäistä, jotka esittelivät suomalaisyleisölle kansainvälisen tyylin musiikillista estradiviihdettä. Laulaja hänestä tuli aivan sattumalta, kun muuan ravintoloitsija vaati hänen trioltaan myös laulunumeroita, eikä kolmikon muista jäsenistä ollut siihen puuhaan. Onneksi hän oli kuunnellut amerikkalaisen pianisti-laulajan Nat King Cole'in levyjä ja omaksunut sitä kautta muutamia sopivia kappaleita sekä hänelle myöhemmin niin tunnusomaisen jazzillisen tulkintatavan.

Tämä tuli ilmi jo Lasse Mårtensonin ensimmäisessä levytyksessä marraskuussa -61, kun hän tarjosi trioineen basisti Kari Hynnisen ja rumpali Chrisse Schwindtin kanssa EP:llä evergreenit Singing In The Rain, Two Sleepy People, Misty ja The Song Is Ended. Hänen levydebyyttinsä iskelmälaulajana tapahtui seuraavana vuonna Reino Helismaan kääntämän ja hänen itsensä sovittaman amerikkalaishitin Caterina myötä, ja asia oli sillä selvä. Mårtenson ei kuitenkaan suhtautunut laulamiseensa vielä tuossa vaiheessa järin vakavasti, sillä hän tunsi olevansa yhä ensi sijassa jazzmies.

Monilahjakkaan Lasse Mårtensonin seuraava askel kohti tähteyttä oli tulkita vuoden 1963 euroviisukarsinnassa Toivo Kärjen ja Repe Helismaan yhteistyö Kaikessa soi blues, mikä sijoittui kisassa hienosti toiseksi ja menestyi hänen laulamanaan äänilevylle (RCA) tallennettuna kerrassaan erinomaisesti. Lisäksi hän sijoittui mittelössä säveltäjänä neljänneksi balladillaan Marraskuu, jonka tekstistä vastasi Margareta "Mimmu" Mutreich ja jonka karsintavaiheessa esittivät Seija Lampila ja Rauni Pekkala. Myöhemmin tämäkin kappale tuli tunnetuksi nimenomaan Mårtensonin omana tulkintana samalla singlellä kuin hänen niin tarttuvasti tarjoilema Kärjen suomiblues.

Seuraavana vuonna - siis 1964 - Lasse Mårtenson valittiin maamme edustajaksi Eurovision laulukilpailun finaaliin Tanskaan omalla sävellyksellään ja sanoituksellaan Laiskotellen, mikä sijoittui lopputuloksissa ilahduttavasti seitsemänneksi ja mistä muodostui hänen levyttämänään kestosuosikki. Musikaali-iskelmä Hello, Dolly oli hänen toinen listoilla nähty taltiointinsa, ja ennen vuodenvaihdetta hän sai aikaan kolmannenkin ikivihreän hitin, oman sanoituksensa Nousevan auringon talo (House of the Rising Sun). Vuoden 1965 alkajaisiksi Mårtenson voitti euroviisukarsinnan jo toistamiseen, tällä kerralla Marjatta Leppäsen tulkitsemalla sävelmällään Iltaisin, mutta vastoin karsintatulosta Yleisradio valitsi pohjoismaisen asiantuntijaraadin esityksestä edustuskappaleekseen Viktor Klimenkon laulaman Kärjen ja Helismaan balladin Aurinko laskee länteen.

Mårtenson ei lannistunut tapahtuneesta vaan ikuisti tämän väärin kohdellun laulunsa duettona Leppäsen kanssa. Samalta vuodelta - 1965 - on toinenkin hänen klassikkonsa, Tien kuningas (King of the Road), ja vuotta myöhemmin suosikkitilastoissa komeili hänen taltiointinsa On ihmeen hyvä tulla kotiin taas (Green Green Grass of Home).

60-luvun jälkipuoliskolla syntyivät vielä mm. sellaiset hitit kuin vuonna 1966 Muistako syyskuun (Try to Remember), -67 Carola Standertskjöldin kumppanina Mä lähden stadiin (Jackson) ja -68 musikaalisävelmä Rikas mies jos oisin (If I Were a Rich Man).

Ajan mittaan Lasse Mårtenson keskittyi yhä suuremmassa määrin säveltämiseen. Vuonna -67 hän herätti huomiota hengellisellä televisiomessullaan Voiko sen sanoa toisinkin, mikä menestyi erinomaisesti myös levytettynä. Siinä sivussa hän voitti taas kotimaisen euroviisuilun veturimies Alvi Vuorisen tekstittämällä ja Matti "Fredi" Siitosen karsinnassa esittämällä laulullaan Varjoon - suojaan. Myöhemmin Mårtensonin erikoisalaksi tuli tv- ja elokuvamusiikki, joka puhkesi kukkaansa draamasarjan Myrskyluodon Maija kansainvälistäkin suosiota saavuttaneena teemana.

Paljolti juuri tämän sävelmän menestymisen varaan rakentunut kokoelma Skärgård - saaristo toi Lasse Mårtensonille maineen ja mammonan lisäksi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kultalevyn. Hänen työtään ja tuotantoaan ovat värittäneet muutenkin kautta vuosien paljolti meri, saaristo ja veneily, kuten kokoelmissa Kaikki paitsi purjehdus on turhaa ja Lauluja merelle, mikä syntyi vuonna 1997 yhteistyönä Karita Mattilan kanssa. Mårtensonin televisiomusiikistaan on levytetty Myrskyluodon Maijan ohessa Elämänmeno ja Lapin kullan kimallus.

Lasse Mårtenson on ollut merkittävä tekijä myös suomalaisen estradiviihteen historiassa, sillä aikavälillä 1966-83 hän tuotti Helsingissä lähes joka vuosi uuden shown joko Kalastajatorpalle tai ravintola Adloniin. 70-luvun lopulla hän oli mukana perustamassa Marjatta Leppäsen, Matti Kuuslan, Jaakko Salon ja Jukka Virtasen kanssa Uutta Iloista Teatteria, vaikka luopuikin sen pyörittämisestä jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi hän on johtanut omaa kustannus- ja äänilevy-yhtiötä, joka on keskittynyt etupäässä hänen omaan tuotantoonsa.

Sanottua

"Tää on ehkä moraalitonta sanoa, mutta mulle se laulaminen oli lähinnä pelleilyä ja hauskanpitoa. Mitä nyt vasemmalla kädellä vähän söhlin. Euroviisulaulujen myötä homma vain paheni. Toisaalta antoivathan ne ammatin - pääsi sisätöihin." (Lasse Mårtenson. Rantanen, Miska: Sunnuntaivieras - Charmööri ja lauluntekijä (Helsingin Sanomat 18.5.2003, Helsinki)

Linkit

Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

Valikoitu diskografia

Lasse Mårtenson Trio: Singing In The Rain, Two Sleepy People, Misty ja The Song Is Ended 1961 (Decca) (EP).
Caterina 1962 (RCA)
Kaikessa soi blues / Marraskuu 1963 (RCA)
Laiskotellen 1964 (Philips)
Nousevan auringon talo 1964 (Philips)
Lasse Mårtenson & Marjatta Leppänen: Iltaisin 1965 (Decca)
Tien kuningas 1965 (Philips)
Lasse Mårtenson & Carola: Mä lähden stadiin 1967 (Scandia)
Eri esittäjiä: Voiko sen sanoa toisinkin 1967 (Metronome) (LP)
Lasse Mårtenson, piano ja ork.: Myrskyluodon Maija 1976 (Kompass)
Skärgård - saaristo 1977 (Kompass) (LP)
Elämänmeno 1979 (Kompass) (LP)
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa 1988 (Fazer) (CD)
Karita Mattila & Lasse Mårtenson: Lauluja merelle 1997 (Ondine) (CD)
Soundtrack: Lapin kullan kimallus 2000 (CD)

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli


Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Rantanen, Miska: Sunnuntaivieras - Charmööri ja lauluntekijä (Helsingin Sanomat 18.5.2003, Helsinki)

Henkilökohtaiset työkalut