BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Kauko Käyhkö

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Kauko Käyhkö
Aliakset: Kake, Skige
Salanimet: Justeeri, Erkki Eräs, Vanha vaari, Kake, K. Kirsi, K. Karri, Paul Peacock, K. Raikko

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 5.4.1916, Pietari
Kuolinaika: 8.4.1983, Espoo, kotonaan Tapiolassa

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja (päärooli), näyttelijä, muusikko, kapellimestari, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja, Tv-tuottaja, ohjaaja, juontaja, koomikko
Soittimet: kitara (pääinstrumentti), viulu, piano, harmonikka, banjo, rummut, mandoliini, tugruth

Yhtyeet

Jazz Havaij, muusikko, rumpali 1929-1931
Fenix, muusikko, tenoribanjo 1931-1933
Amarillo-orkesteri, muusikko, kitara 1933-1936
Dallapé-orkesteri, muusikko, kitara 1937-1942
Kipparikvartetti, laulaja, 2. basso 1950-1983

Muut henkilöyhteydet

Eini Kotiranta, naisten harmonikansoiton kolminkertainen mestari

Tärkeät päivämäärät

  • Syntymäaika 5.4.1916, Pietari
  • Kuolinaika 8.4.1983, Espoo, kotonaan Tapiolassa
  • Äiti kuolee. 25.8.1916
  • Ensimmäiselle luokalle kansakouluun. 30.8.1922
  • Kansakoulun päästötodistus. 31.5.1928
  • Avioliittoon Irja Johanna Wästin kanssa. 14.11.1935
  • Haavoittuminen sodassa. 8.3.1940
  • Rakennusmestariksi. 21.12.1940
  • Ensikonsertti. 3.4.1945
  • Toinen konsertti. 28.1.1947
  • Radioteatterin näyttelijäksi. 1.8.1948
  • Kolmas konsertti. 27.10.1948
  • Avioliittoon Eini Johanna Kotirannan kanssa. 3.3.1950
  • Kipparikvartetin ensimmäinen oma lauluilta. 9.10.1951
  • Vierailu Suomalaisessa Oopperassa (Osmin). 30.5.1956
  • Maailmanympärimatka. 18.10.1956 - 24.12.1956
  • Jokamies -näytelmän päärooli. 7.6.1959
  • TV1:n palvelukseen vakutuiseksi tuottajaksi. 1.8.1961
  • "Rakastan sinua, elämä" levytetään. 25.10.1963
  • Telvis-patsas. 27.2.1964
  • 25-vuotistaiteilijajuhla Rakennusmestarien talolla. 13.11.1966
  • Eläkkeelle Yleisradion palveluksesta. 15.12.1969
  • Kultalevy "Rovaniemen markkinoilla". 4.12.1970
  • Esiintyminen Kotkan Merimieslaulufestivaalien finaalissa. 2.8.1981
  • Viimeinen tv-esiintyminen Heikki Hietamiehen suorassa "Kun ilta ehtii" -ohjelmassa. 11.1.1983

Biografia

Kauko Käyhkön isän sukujuuret olivat Pohjois-Karjalassa, Kesälahdella, äidin taas Venäjällä. Kauko varttui kuitenkin nuoruutensa Helsingissä, Kallion linjoilla. Jo 13-vuoden iässä Kauko teki ensimmäiset sävellyksensä (mm. Irja-foxin) ja aloitteli rumpalina Jazz Havaij -yhtyeessä. Tätä seurasi orkesterikiinnitykset: Fenix (1931–33) ja Amarillo (1933–1936), joissa Kauko soitti tenoribanjoa ja kitaraa. Vuonna 1934 hän teki myös ensimmäiset levy- ja radiosoittonsa Amarillon riveissä. Vuonna 1936 Kauko liittyi Ravintola Riossa soittaneeseen Jomi Leinon orkesteriin kitaristiksi ja laulettuaan kerran puolivahingossa Kulkurin valssin möreällä bassollaan, hänestä tuli samalla orkesterin laulusolisti, sillä yleisö oli lääpällään Kaukon ainutlaatuiseen tummaan ääneen. Vuonna 1937 Kauko teki ensilevytyksensä laulajana (Mustalais-valssi) Dallapé-orkesterin kanssa. Tästä seurasi kiinnitys tämän maamme ykkösorkesterin vakituiseksi kitaristiksi ja laulusolistiksi vuosiksi 1938–1942.

Laulunopiskelun Kauko aloitti vuonna 1938 Toivo Loukon johdolla tähtäimenään oopperalaulajan ura. Talvisodan Kauko soti Ässärykmentissä ja jouluna 1940 hän valmistui rakennusmestariksi. Jatkosodassa Kauko toimi vuodesta 1942 alkaen Aunuksen Radion kuuluttajana ja myöhemmin päällikkönä esiintyen samalla myös Äänislinnan Teatterin näytelmissä ja opereteissa. Sodan jälkeen Kauko oli vuoden mukana Pallen ja Ossi Elstelän Iloisessa Teatterissa näytellen ja laulaen useassa suositussa revyyssä. Kauko tähtäsi kuitenkin oopperaan ja opiskeli laulua mm. Thorild Brödermanin, Manlio Marcantonin ja Heikki Teittisen johdolla. Kauko antoi kolme klassisen laulun konserttia (1945, 1947 ja 1948) ja sai rohkaisevia arvosteluja, joissa kiinnitettiin huomiota hänen bassonsa poikkeuksellisen kauniiseen ja syvään äänimateriaaliin ja aivan erityisiin tulkitsijan ja taiteilijan lahjoihin.

Kevyt musiikki ja viihteen tekeminen olivat kuitenkin taloudellisesti helpompi ja varmempi tie viihdytystoiminnan ammattilaiselle. Vuodesta 1946 alkaen Kauko esiintyikin jatkuvasti keikoilla, kiertueilla ja lukemattomissa radion ajanvieteohjelmissa, mm. Helismaan hupailuissa ja Metsäradiossa. Vuosina 1948–1961 Kauko oli Radioteatterin päätoiminen näyttelijä esiintyen yhteensä noin 2000 eri roolissa (pääroolit mm. kuunnelmissa: ”Antonius ja Kleopatra”, ”Paljonko ihminen tarvitsee maata”, ”Macbeth” ja ”Jokamies”). Vuonna 1950 Kauko avioitui harmonikkataiteilija Eini Kotirannan kanssa ja he tekivät paljon yhteisesiintymisiä, mm. opintomatkan Pariisiin 1949 sekä pari kiertuetta USA:han ja Kanadaan 1972–1973.

Vuonna 1956 Kauko vieraili menestyksellisesti Suomalaisessa Oopperassa Osminina Mozartin ”Ryöstö seraljista” –oopperassa. Samana vuonna Kauko teki maailmanympärimatkan, josta tehtiin myös värielokuva. Kaikkiaan Kauko esiintyi yli 40 elokuvassa, yleensä sivuosassa neekerinä, konnana tms. Vuodesta 1951 alkaen Kauko oli Kipparikvartetin kantava jäsen, yhtyeen 2. basso sekä manageri ja koko kvartetti perustui pitkälti Kaukon valloittavan persoonan ympärille.

Vuosina 1961-1969 Kauko toimi Suomen television viihdetoimituksessa vakituisena tuottajana, juontajana ja ohjaajana. Kaukon ohjelmat (mm. ”Suvisattumia”, ”Syyssattumia”, ”Iltaa, että mätkähtää”, ”Hengähä tok” ja ”Viihdeviehe”) olivat varttuneemman väen viihdettä ja niissä Kaukon joviaali, lämmin, elämääymmärtävä persoona tuli tutuksi koko Suomen kansalle. Kauko saikin Telvis -patsaan vuoden 1963 suosituimpana tv-esiintyjänä.

Kauko levytti soololaulajana yli 320 laulua, Kippareiden riveissä noin 180 lisää ja oli mukana sadoissa levytyksissä kitaristina. Kauko sävelsi, sanoitti ja sovitti satoja iskelmiä ja laulelmia (mm. Kangastusta, Lemmenjoella paistoi kuu, Tunturisatu, Rempallaan, Kissa vieköön ja Orvokkeja äidille) ja käytti monia nimimerkkejä: Justeeri, Erkki Eräs, Vanha vaari, K.Kirsi, Kake, K.Karri, K.Raikko ja Paul Peacock sekä hallitsi lähes yhtämontaa soitinta. Kultalevyjä Kauko sai kaksi: Rovaniemen markkinoilla (1970) ja Rakastan sinua, elämä (1972). Kauko kirjoitti myös kaksi muistelmakirjaa: Voi veljet! Kipparikvartetti (1971) ja Dallapén tarina (1976).

Kauko Käyhkö oli suuri humoristi ja musiikin ja teatterin monilahjakkuus, joka saavutti merkittäviä voittoja niin kevyen kuin vakavan taiteen alalla. Hän oli paljon enemmän kuin vain iskelmälaulaja ja hänen ominta aluettaan olivatkin tunnelmalliset tuokiokuvat ja laulelmat (mm. Suviserenadi, Kurjet saapuvat, On aivan sama, Vanha mustalainen ja Torkkelin muistoja), joissa hän pääsi näyttämään taitelijan sielunsa. Kauko Käyhkön renessanssipersoona, valoisan rehevä ja lämmin hahmo etsii vertaistaan suomalaisen viihteen historiassa.

Sanottua

Yleisesti tunnettu vitsi: Kauko Käyhkö meni ostamaan koirallensa [Carrakselle] ruokaa ja tiedusteli lihakauppiaalta, olisiko hänellä maksaa. Tähän lihakauppias totesi: ”Ei, mutta käykö keuhko”. Se kävi ja Kauko sai vielä maksaakin.

Valikoitu diskografia

Kangastusta, 1940. Odeon.
Älä sure tyttökulta, 1942. Odeon.
Donna, vorrei morire, 1950. YLE:n äänite.
Kalastaja-Eemelin valssi, 1950. Rytmi.
On aivan sama, 1950. Rytmi.
Kaksi vanhaa tukkijätkää, 1951. Rytmi.
Topparoikka tulee, 1952. Rytmi.
Mandalayn tiellä, 1955. Rytmi.
Iltaloma Suezilla, 1956. Scandia.
Unelmieni Torkkeli, 1958. Triola.
Suviserenadi, 1961. Odeon.
Luostarin puutarhassa, 1961. HMV.
Rakastan sinua, elämä, 1963. Rytmi.
Tapiolan tanhuvilla, 1963. Rytmi.
Kaikuen kellot nyt soivat, 1965. HMV.
Satu, 1966. Odeon.
Kurjet saapuvat, 1968. Hymysävel.
Justeeri: 10 henttua, 1968. Rytmi.
Lemmenjoella paistoi kuu, 1969. Rytmi.
Laulu oravasta, 1973. Sävel.
Irja, 1975. Blue Master.
Iloinen kulkuri, 1976. Blue Master.

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Tero Halvorsen (maaliskuu 2013)


von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Otava. Ss. 166–172.

Halvorsen, Tero 1996. Kauko Käyhkö – musiikkiluettelo 1937–1996. Helsinki: Suomen Äänitearkisto ry.

Käyhkö, Kauko 1971. Voi veljet! Kipparikvartetti. Helsinki: Karisto.

Käyhkö, Kauko 1976. Dallapén tarina. Helsinki: Karisto.

Henkilökohtaiset työkalut