BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Juha Vainio

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Juha Vainio

Nimet

Täydellinen nimi: Juha Harri Vainio
Oikea nimi: Juha Vainio
Taitelijanimet: Junnu Vainio, Juha Watt Vainio
Aliakset: Junnu
Salanimet: Kirsi Sunila, Junnu, Junnu Kaihomieli, Mirja Lähde, Jorma Koski, Ilkka Lähde

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 10.5.1938, Kotka
Kuolinaika: 29.10.1990, Gryon, Sveitsi

Roolit ja soittimet

Roolit: sanoittaja (päärooli), laulaja, säveltäjä
Soittimet: laulu (pääinstrumentti), piano

Yhtyeet

Pertti Metsärinteen yhtye, Juha Vainio toimi yhtyeen sanoittajana ja laulajana

Vaikuttajat

Jaakko Salo, säveltäjä, tuottaja
Toivo Kärki, säveltäjä
Erik Lindström, säveltäjä

Biografia

"Hum boogien" aikaan.

Uran alku

Juha Vainion ura alkoi 1960-luvulla Kotkassa Pertti Metsärinteen orkesterin solistina ja tekstintekijänä. Juha Vainio kirjoitti Pertti Metsärinteen orkesterille päivän iskelmiin ajankohtaisia tekstejä, joita yhtye esitti keikoilla. Vainion pääsi laulamaan levylle, kun Erik Lindström löysi Vainion television viihdeohjelmasta ja ehdotti tälle yhteistyötä. Lindströmin levy-yhtiössä syntyivät muun muassa levytykset Paras rautalankayhtye (1964) ja Jos vain saisin nastahampaan takaisin (1963), joka irvaili 1960-luvun rautalankamusiikille. Vainion varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1965 kappaleella Juhannustanssit. Kappale viittasi nimellään Hannu Salaman kohua herättäneeseen samannimiseen kirjaan – laululla ja tekstillä ei tosin ollut mitään sisällöllisiä yhteyksiä. Vainio teki Erik Lindströmin kanssa myös muita 1960-luvun hittejä, kuten Herrat Helsingin ja Turistit tuppukylään.

Toivo Kärjen työtoverina

Yhteistyö Toivo Kärjen kanssa alkoi, kun Toivo Kärki tarvitsi vuonna 1965 kuolleen Reino Helismaan tilalle uutta sanoittajaa. Vainio siirtyi Finndisciltä Fazerille vuonna 1966. Toivo Kärjen palveluksessa Vainio teki iskelmätekstejä myös muille laulajille. Samalla myös Vainiosta tuli Fazerin artisti. Vainion virka Fazerin kuukausipalkkaisena työntekijänä käsitti vuodet 1970–77. Myöhemmin Vainio siirtyi Scandia musiikin palvelukseen Jaakko Salon työtoveriksi. Jaakko Salon kanssa Vainio teki yhteistyötä elämänsä loppuun, vuoteen 1990 asti.

1960-luvulla Vainio teki muiden sanoittajien tavoin paljon käännösiskelmiä. Usein käännösiskelmien tekstit eivät kuitenkaan olleet pelkkiä suomennoksia. Ulkomaiset aiheet muuttuivat Vainion kynän kautta suomalaiseksi – esimerkiksi Beautuful in the rain -kappale, alun perin instrumentaalisävellys sai suomalaisen nimen Kolmatta linjaa takaisin. Beatlesien Penny Lane- kappaleesta puolestaan tuli Jormas -yhtyeen levyttämä Rööperiin.

Iskelmiä, huumoria ja kantaaottavia lauluja

Tangokuninkaat teatterigrillissä 15.10.1965

Uransa toisella puoliskolla, 1970-luvun lopulta alkaen Vainio ryhtyi myös itse säveltämään iskelmiä. Vähitellen Vainion tyyli muuttui aikaisempaa syvällisemmäksi. Humoristiset laulut pysyivät kuitenkin koko ajan mukana hänen ohjelmistossaan. Itse laulamissaan teksteissä Vainio käsittelee monia yhteiskunnan epäkohtia kuten luonnon saastumista, suvaitsemattomuutta ja sosiaalisia ongelmia. Pääosissa hänen tarinoissaan ovat yksilöt, joiden kautta Vainio hahmottelee kuvaa kokonaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä. Vainion tekstit ovat monikerroksisia ja niiden kantaaottavuus tulee usein teksteissä esiin epäsuorasti rivien välistä. Vaikka Vainion myöhemmän uran keskuspaikka oli pääkaupunkiseutu, Kotkan merellinen tunnelma ja lähiseudut ovat voimakkaasti läsnä hänen myöhemmässäkin tuotannossaan.

Vainion itse esittämä huumorilaulutuotanto edustaa Suomessa melko harvalukuista kuplettitraditiota. Humoristiset kappaleet muistuttavat sekä esitystavan että aiheittensa puolesta esimerkiksi J. Alfred Tannerin kupletteja ja Reino Helismaan rillumarei-tuotantoa. Vainion kappaleet ovat kuitenkin aiheiltaan selvästi modernimpia; ne kuvastavat osuvasti toisaalta 1960-80-lukujen yhteiskunnallisia muutoksia ja toisaalta Vainiolle tyypillistä ajatonta ihmiselämän komiikan tajua.

Juha Vainio sanoittajana

Juha Vainio on Reino Helismaan ja Vexi Salmen ohella yksi tuotteliaimpia suomalaisia sanoittajia. Hänen tuotantonsa käsittää yhteensä yli 2000 sanoitusta ja sävellystä. Vainion skaala käsitti koko suomalaisen iskelmämusiikin kirjon jazziskelmistä kupletteihin, mainoslauluihin, rakkauslauluihin ja kantaaottaviin lauluihin.

Teknisesti Vainio edustaa Reino Helismaan tavoin perinteistä iskemäsanoittamisen tyyliä, joka suosii muoto-opillisesti täydellisiä loppusointuja. Sanoittajana Vainion tyyli on moni-ilmeistä: hän hallitsee laajan skaalan erilaisia runomittoja ja tekstin tekemisen tekniikoita. Vainion sanoittamien kappaleiden kieli on elävää ja sanavarastoltaan ilmeikästä.

Vainion vaikutus suomalaisen iskelmän sanoittajana on merkittävä. Vainion laulujen pohjalta on järjestetty useita televisioituja konsertteja ja monet Vainion esittämistä ja sanoittamista kappaleista ovat vakiintuneetkin iskemäkonserttien kestosuosikeiksi. Juha Vainio -rahasto palkitsee vuosittain ansioituneita sanoittajia Juha Vainio -palkinnolla. Kotkaan on perusteilla Juha Vainion nimeä kantava kevyen musiikin instituutti.

Juha Vainio kuoli sairauskohtaukseen kotonaan Sveitsin Gryonissa 29.10.1990 52-vuotiaana. Hänen työpöydältään löytyi keskeneräinen lauluteksti, jossa luki ”Klabbille”, ja jonka hän siis oli tarkoittanut Kari Tapion levytettäväksi. Tekstin viimeisteli Juice Leskinen ja sävelsi Veikko Samuli. Se osallistui Syksyn Säveleen ja ilmestyi Kari Tapion levyttämänä vuonna 1992. Laulun nimi on Ei toivetta sen kummempaa. Emme tiedä, aavistiko Junnu tuota kirjoittaessaan kohtalonsa, mutta joka tapauksessa tekstiin liittyy jotakin enteellistä:

”Ei toivetta mulla sen kummempaa jos vain terveenä kuolla saisi,

Ja kaunis tyttö tulipunaruusun haudalle istuttaisi”.

Juice teki Junnun hengessä myös kappaleen Norjalainen villapaita, jonka otsikon hän kertoo saaneensa edesmenneeltä Junnulta unessa. Mahdollisesti viimeiseksi Junnun tekstiksi jäi Kikan Syksyn Sävel -kilpailukappale Sukkula Venukseen.


Linkit

diskografia, laatineet Martti Hallgren ja Veikko Tiitto

Valikoitu diskografia

Juha Vainio opettajana Vartiokylän kansakoulussa

Juha Vainion esittämiä kappaleita

Juha Watt Vainio ja ja Lahjomattomat: Jos vain saisin nastahampaan takasin [alkuperäinen teksti All I Want For Christmas Is My Two Front Teeth], 1965 Finndisc.
Juhannustanssit,1965, Finndisc.
Juha Watt Vainio ja mieskuoro Varsovan laulu: Vanha salakuljettaja Laitinen, 1967, Finnlevy.
Matkarakastaja, 1971, Finnlevy.
Käyn ahon laitaa, 1979 Finndisc.
Apteekin ovikello, 1981, Finndisc.
Albatrossi, 1980, Finndisc.
Kaunissaari, 1983, Finnlevy.
Sellaista elämä on, 1983, Finnlevy.
Vain sorsa lentää pohjoiseen,1980, Finndisc.
Vanhojapoikia viiksekkäitä, 1981, Finndisc.
Pankinjohtajan vapaailta, 1985,Finnlevy.
Ei ole Kööpenhamina kuin ennen, 1983, Finnlevy.
Rajaseudun Rambo 1987, Fazer Finnlevy.
Mies itäsaariston, 1988, Fazer Finnlevy.
Valtavaaran valssi, 1991, Fazer Finnlevy.

Käännöstekstejä

Fredi [Matti Siitonen]: Kolmatta linjaa takaisin [alkuperäinen teksti Beautifui In The Rain],1968. Warner music.

Jormas: Rööperiin [Alkuperäinen teksti Penny Lane], 1967, Emi.

Sanoituksia muiden artistien esittämiin kappaleisiin

Armi Aavikko ja Danny: Tahdon olla sulle hellä, 1977, Safir.
Katri Helena: Minne tuuli kuljettaa, 1965, Parlophone.
Paula Koivuniemi: Romantiikkaa, 1980, Fazer records.

Veikko Tiiton laatima diskografia

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Laura Henriksson, Veikko Tiitto


Henriksson, Laura 2002. Juha Vainio kuplettiperinteen jatkajana. Julkaisematon pro gradu -työ. Helsingin yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos, musiikkitiede.

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Otava.

Muikku, Jari 2001. Musiikkia kaikkiruokaisille. Suomalaisen populaarimusiikin äänitetuotanto 1945–1990. Tampere: Gaudeamus.

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Otava. Ss.469–472.

Jalkanen, Pekka & Kurkela Vesa 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Porvoo: WSOY. Ss.52–53.

Pirkko Kotirinta 2004.” ”Helismaan manttelinperijä” ei koskaan tavannut edeltäjäänsä”. Teoksessa Suomi soi 1.Tanssilavoilta tangomarkkinoille, toim. Gronow , Pekka & Lindfors, Jukka & Nyman Jake. Helsinki: Tammi. Ss.304-307.

Ikävalko, Reijo (1998). Junnu. Kotkan poikii ilman siipii. Jyväskylä: Gummerrus kirjapaino Oy.

Westergård, Jali (1998). Merikaupungin svengit. Kotkalaisen jazzin vaiheita. Turku: Kotka Jazz ry & Wesservice Ay.

Marko Niemi 2004. Juha ”Watt” Vainio diskografia. Esittelyteksti Juha Watt Vainio –diskografiasta. Tarkistettu 21.5.2004.

Henkilökohtaiset työkalut