BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Josef Kaartinen

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Juhani Kervanto (1950-luvun puolestavälistä alkaen); Josef Kaartinen (alkuperäinen nimi)
Taiteilijanimi koko elämän ajan: Josef Kaartinen

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 27.3.1905, Viipuri.
V. 1918 oppilaaksi Karjalan Kaartin soittokuntaan
Kuolinaika: 29.7.1992, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: muusikko, säveltäjä, sovittaja, kapellimestari
Soittimet: saksofonit, klarinetti

Yhtyeet ja soittokunnat

Karjalan kaartin soittokunta
Suomen Valkoisen Kaartin soittokunta
(ennen toista maailmansotaa) Saxophon Jazzband Jambo
1958 alkaen Kullervo Linnan Humppa-Veikot [1]

Muut henkilöyhteydet

Matti Heiskanen, sävellysten sanoittaja
Lauri Jauhiainen, sävellysten sanoittaja
Kerttu Mustonen, sävellysten sanoittaja
Sauvo Puhtila, sävellysten sanoittaja

Vaikuttajat

Matti Rajula (kiistakumppaninakin)

Biografia

Josef Kaartista on sanottu ”suomalaisen saksofoninsoittokoulukunnan” perustajaksi. Hän oli kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia saksofonisteja ja soitti lisäksi klarinettia.

Kaartisen muusikonura alkoi soitto-oppilaana 13 vuoden iässä; tällöin hän soitti aluksi vain klarinettia, mutta myöhemmin saksofonejakin. Vuonna 1925 hän suoritti Viipurin musiikkiopiston loppututkinnon.

Vuonna 1928 Kaartinen voitti Australian yleisradion järjestämän kansainvälisen saksofoninsoittokilpailun; kilpailijoita oli yhteensä kuutisensataa, joista finaaliin pääsi Kaartisen lisäksi kaksi yhdysvaltalaista soittajaa. Voitosta seurasi töitä Australian yleisradiossa, jonka palveluksessa Kaartinen työskenteli kymmenen vuotta sekä solistina että kapellimestarina. Myöhemmin hän vaikutti muissakin Brittiläisen Kansainyhteisön maissa.

Talvisodan alkaessa hän palasi kotimaahaan ja palveli Viipurin vartiopataljoonassa sekä jatkosodan alussa Ässärykmentissä. Haavoituttuaan hän vaikutti Puolustusvoimain viihdytysjoukoissa ja laivastossa. Myöhemmin 1940- ja 1950-luvulla Kaartinen sävelsi, sovitti ja johti elokuva- ja äänilevymusiikkia, kirjoitti musiikkiarvosteluja sekä vieraili pohjoismaisten radio-orkesterien ynnä joidenkin kaupunginorkesterien solistina.

Oma lukunsa populaarimusiikkimme historiassa oli legendaarinen Humppa-Veikot, joista on oma POMUS-artikkelinsa. Tässä yhteydessä voidaan lainata Erkki Pällin kirjallista luonnehdintaa: ”Pieni ja hento saksofonisti Josef Kaartinen oli peräti soittimensa maailmanmestari, vaikkei pitänytkään asiasta suurempaa meteliä.”

Vuodesta 1975 Kaartinen sai valtion taiteilijaeläkettä aina varsin pitkän elämänsä loppuun asti.

Kaartinen kirjoitti kaksikin kirjaa, joissa hänen maailmanmatkansa ovat kuitenkin pää- ja musiikki sivuosassa: Saksofoni kainalossa maailman ääriin (1942) ja Kimalaisen lento (1945).

Suomen Saksofoniseura on jakanut Josef Kaartisen mukaan nimettyä palkintoa vuodesta 1995 alkaen.

Sanottua

Maarit Niiniluodon mukaan Kaartinen kuuli maailmanmatkallaan Lontoossa 1939 sodan syttyneen. Sikäläisen radioaseman houkuttelu: ”Nyt jos koskaan tarvitsemme ajanvietemusiikkianne” kaikui kuuroille korville. Jatkosodan aikana Kaartinen soitti jo Päämajan viihdytysjoukoissa.

Tutkija Olli-Pekka Tuomisalo on luonnehtinut Kaartista lähinnä klassillisen musiikin näkökulmasta näin: ”Kaartisen soittotapa ja varsinkin hänen äänikvaliteettinsa ovat herättäneet vilkasta keskustelua niin klassisten saksofonistien kuin kevyen musiikin puhaltajien suunnalla. Toisaalta sanotaan, että hänen soittonsa oli omiaan lisäämään ennakkoluuloja saksofonia kohtaan ja vähentämään saksofonin arvostusta taidemusiikin tulkkina, mutta toisaalta taas hän soitollaan jo 1920-luvulla oli vahvasti vaikuttamassa soittimensa maihinnousuun maahamme. Totuus lienee se, että Kaartinen pysyi turhan tiukasti alkuperäisessä ääni-ihanteessaan läpi koko elämänsä. Erittäin laaja ja nopea vibrato sekä ns. nauru-efektin runsas viljely ovat vain osa 1920-luvun vaudeville-tyylin tunnusmerkeistä. Tämä soittotapa väistyi kuitenkin yleisesti jo 1930-luvulla, jolloin jo lähes vuosisataisen klassisen saksofoniansatsin rinnalla jazz-musiikin "löysä ansatsi" vakiinnutti asemansa. Joka tapauksessa Kaartinen osasi koko uransa ajan viihdyttää kuulijoitaan ja antaa musiikillisia elämyksiä ennen kaikkea loistavan tekniikkansa avulla.”

Levytyksiä

Vuonna 1988 Kaartinen levytti kokonaisen Master of Saxophone -LP:n.

78 ja 45 kierroksen levyjä

Josef Kaartisella on yhteensä kahdeksan julkaistua levytystä säveltäjänä ja kaksi sovittajana.

Esityksiä


Kimalaisen lento (Полёт шмеля). Säv. Nikolai Rimski-Korsakov. / Minuuttivalssi (Valse minute). Säv. Fr. Chopin (opus 64 n:o 1). Leijona A 203.

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Jari J. Marjanen (VYS ry), marras- ja joulukuu 2014 sekä helmikuu 2015 lähteinään:

Aromäki, Juha (1987): ”Neekerimusiikkia elämän nälkään. Josef Kaartinen viihdytti saksofonillaan pirtutrokareita ja jazz-tyttöjä.” Helsingin Sanomat 25. lokakuuta 1987.

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo (1986): Iskelmän kultainen kirja. Keuruu. Kustannusosakeyhtiö Otava. Ss. 51, 318 ja 374.

Haavisto, Jukka (1991): Puuvillapelloilta kaskimaille. Keuruu. Kustannusosakeyhtiö Otava. Ss. 31 ja 92.

Kaartinen, Josef: Henkilökokoelma, Kansalliskirjasto. Coll. 583.

Kervanto-Nevanlinna, Anja: Sähköpostiviestit, marras- ja joulukuu 2013.

Käyhkö, Kauko (1973): Dallapén tarina. Hämeenlinna. Arvi A. Karisto Osakeyhtiö. S. 58.

Niiniluoto, Maarit (1995): On elon retki näin. Helsinki. Kirjayhtymä. S. 168.

Pälli, Erkki (1999): Riemutoimittaja kuuluisuuksien kintereillä. Keuruu. Kustannusosakeyhtiö Otava. S. 158.

Warsell, Sakari (2002): Georg Malmstén: Suomen iskelmäkuningas. Juva. WSOY. Ss. 427 ja 543.



www.fono.fi
Artikkelitietokanta

Henkilökohtaiset työkalut