BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Jorma Ikävalko

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Jorma Ikävalko
Aliakset: Jomi

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 7.11.1918, Viipuri
Kuolinaika: 19.12.1987, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja (päärooli)
Soittimet: kitara (pääinstrumentti), viulu, harmonikka, banjo

Yhtyeet

Taifun, viulisti 1937
Famido, viulisti 1938
Wiipurin Soitannollisen Kerhon orkesteri, viulisti
Vivo, kitaristi 1945-49
Jam Session, kitaristi 1949
Ramblers, kitaristi 1949

Biografia

Jorma Ikävalko muistetaan parhaiten paitsi kansanomaisista, ns. rillumarei-kategoriaan luettavista levytyksistään myös mukanaolostaan saman sarjan elokuvissa Rovaniemen markkinoilla (1951) ja Hei, rillumarei (1954), mutta siinä sivussa ei sovi unohtaa myöskään hänen panostaan lauluntekijänä. Onhan mm. Erkki Junkkarisen bravuurinumeroihin lukeutunut valssi Hopeahääpäivänä hänen laatimansa.

Viipurilaislähtöisen Ikävalkon ensimmäinen instrumentti oli viulu, jota hän oli soitellut lähinnä klassisen musiikin merkeissä, kunnes hänet pestattiin vuonna 1936 viihdyttämään tanssijoita Kämärälän lavalle. Pian tämän jälkeen olivat vuorossa paikalliset Taifun- ja Famido-nimiset kokoonpanot sekä maineikas Wiipurin Soitannollisen Kerhon orkesteri, minkä riveistä oli lähtöisin myös mm. Auvo Nuotio.

Marraskuussa -39 alkanut talvisota keskeytti Jorma Ikävalkon kuten niin monen muunkin nuoren suomalaismuusikon uran. Hän jatkoi kuitenkin musisoimista kiertäen rintamalla viihdyttämässä aseveljiään Karhumäen suunnalla Iloiset Ystävät -nimisen seurueen mukana ja rauhan palattua hän muutti Tampereelle liittyäkseen Eugen Malmsténin johtamaan Vivo-orkesteriin, minkä riveissä hän aloitti sittemmin peräti 9 vuotta kestäneen yhteistyönsä hanuristi Lasse Pihlajamaan kanssa.

40-luvun lopulla Ikävalko siirtyi Helsinkiin työskennelläkseen Ramblers-orkesterissa sen viime vuosina mm. Kalastajatorpalla. Tällöin hän teki Pihlajamaan yhtyeen säestyksellä myös ensilevynsä, jotka tarjosivat kuultavaksi mm. jenkat Joulusahti ja Kaikki sen jo tietää saa. Ensin mainittu sävelmä oli laulajan omaa käsialaa Eino Kettusen vastatessa tekstistä, jälkimmäisen tekijöistä ei ole varmempaa tietoa, vaikka sanoittajaksi mainitaan eräissä lähteissä nimimerkki Kullervo eli Tapio Lahtinen.

Tammikuussa -50 Jorma Ikävalko teki "syrjähypyn" Musiikki-Fazerin isännöimälle Rytmi-merkille ikuistaakseen pari Eino Kettusen sanoittamaa Toivo Kärjen melodiaa: polkan Tukkilaisten tanssiaiset ja jenkan Siirtolaisen muistoja. Tehtyään maaliskuussa vielä yhden levyn Kärjen johtaman Rytmin laskuun "Jomi" palasi Triolalle, jolloin syntyi hänen varsinainen läpimurtoesityksensä, 17.4. taltioitu valssi Joensuun Elli, Kettusen tekstittämä ja Matti Viljasen sovittama laulajan oma sävellys. Sen menestystä täydensivät heti perässä jenkka Kenen syy ja Ievan polkka, mutta jo seuraavassa kuussa Ikävalko oli taas valmis loikkaamaan Kärjen hoteisiin. Tällöin taltioitiin mm. Kärjen nimimerkillä Kari Aava säveltämä ja Kettusen sanoittama Hevosmiesten polkka, mikä saavutti laajempaakin suosiota. Yhteistyötä ei kestänyt taaskaan pitkään, sillä uraansa varsin boheemimaisesti suhtautunut laulaja jo seuraavana vuonna kypsä palaamaan Triola-merkkiä pyörittäneen Levytukun taiteilijakaartiin.

Sekin episodi jäi kuitenkin lyhyehköksi ja tulosten kannalta vähemmän merkitykselliseksi, mutta tilannetta helpotti Jorma Ikävalkon kannalta se, että hän oli päässyt alkuvuodesta 1951 varsin hyvin rahaa tuoville esiintymiskiertueille Reino Helismaan ja Esa Pakarisen kanssa. He sattuivat esiintymään heti kohta Tapanilan työväentalolle Helsingissä, jolloin tarinaan Joensuun Ellistä filmausmielessä mieltynyt elokuvamoguli T.J. Särkkä meni sinne Toivo Kärjen kanssa katsastamaan kolmikon esityksiä. Tämä sittemmin historialliseksi osoittautunut tapaaminen johti siihen, että Helismaa, Ikävalko ja Pakarinen saivat kutsun koefilmaukseen.

Ei käynyt kuitenkaan aivan niin kuin "Ellin isä" Ikävalko oli toivonut, sillä maisteri Särkkä kelpuuttikin filminsä aiheeksi Helismaan ja Kärjen kehittämän, Kauko Käyhkön helmikuussa -51 taiteilijanimellä Justeeri levyttämän laulunumeron Rovaniemen markkinoilla. Tältä pohjalta syntyi saman vuoden jälkipuoliskolla Jorma Nortimon ohjaamana musiikki-iloittelu, jonka pääosissa nähtiin po. kolmikon ohessa mm. Mai-Britt Heljo, Marja Korhonen ja Siiri Angerkoski. Elokuva aloitti Suomessa ns. rillumarei-kauden, mikä kulminoitui pari vuotta myöhemmin Ikävalkon satiiriseen levytykseen Rumarellumarillimarei.

Edellä mainitun levyn kääntöpuolella kuultiin Helismaan tekstittämä Toivo Kärjen sovitus tutusta Säkkijärven polkasta, jota Ikävalkon esitystä on luonnehdittu kaikkein aidoimmaksi lauletuksi tulkinnaksi kyseisestä sävelmästä. Rillumareibuumi jäi Jorma Ikävalkon osalta niin levytysten kuin filmiroolienkin suhteen kuitenkin varsin lyhytaikaiseksi ja kiertueetkin lopahtivat, kun sekä Helismaa että Pakarinen keskittyivät entistä enemmän elokuvantekoon. Niinpä hän katsoi 60-luvulle tultaessa siirtyä työskentelemään kokopäiväisesti Fazerin makeistehtaalle Vantaalla, mistä hän pääsi seuraavan vuosikymmenen lopulla eläkkeelle.

80-luvulla Ikävalko lauloi vielä levylle pari kappaletta – omien sanojensa mukaan "ihan vanhoja muistoja verestääkseen" – mutta nämä taltioinnit ovat jääneet käytännössä unohduksiin eikä niitä löydy alan aikakirjoista. Merkittävää on, että hän itse ei levyttänyt koskaan ehkä kaikkein menestyksekkäintä sävellystään, Erkki Junkkarisen bravuurinumeroksi muodostunutta valssia Hopeahääpäivänä.

Sanottua

"Jomi selitti ja leuhki aina, hänellä oli karjalaisen huonoja puolia liikaa. Hän oli vähän rasittava mutta muuten mukava kaveri, ja kipakka polkkien esittäjä."

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki. Siks’ oon mä suruinen (Tammi, Helsinki)

Jorma Ikävalko esiintyy myös näyttelijä Ilkka Koivulan hahmossa Timo Koivusalon elokuvassa Kulkuri ja joutsen (1999).

Valikoitu diskografia

Joulusahti 1949 (Triola T 8004)
Kaikki sen jo tietää saa 1949 (Triola T 8005)
Tukkilaisten tanssiaiset / Siirtolaisen muistoja 1950 (Rytmi VR 6037)
Joensuun Elli 1950 (Triola T 8009)
Kenen syy / Ievan polkka 1950 (Triola T 8011)
Erkki Junkkarinen: Hopeahääpäivänä 1952 (Decca SD 5172)
Säkkijärven polkka 1953 (Rytmi R 6200)
Hevosmiesten polkka 1950 (Rytmi R 6070)
Rumarellumarillumarei / Säkkijärven polkka 1953 (Rytmi R 6200)

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli


Niiniluoto, Maarit 1980: Esa Pakarinen – Hanuri ja hattu (WSOY, Helsinki)

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki – Siks’ oon mä suruinen (Tammi, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)

Häme, Olli 1949: Rytmin voittokulku (Fazer, Helsinki)

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1901–1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Henkilökohtaiset työkalut