BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Iivari Kainulainen

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Iivari Kainulainen

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 27.3.1874, Käkisalmi
Kuolinaika: 11.11.1945, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: näyttelijä (päärooli), laulaja, kuplettinikkari

Muut henkilöyhteydet

J. Alfred Tanner, "suomalaisen kuplettilaulun isä"
Ruupertti Kainulainen, veli, sanoittaja
Väinö Lehmus, esiintyjäkumppani

Biografia

Iivari Kainulainen syntyi suutarin poikana Käkisalmessa, mutta tunsi jo varhain vetoa näyttämölle. Ensi kerran hänet nähtiin vuonna 1901 ranskalaisessa laulunäytelmässä "Kultaristi" Kaarlo Bergbomin perustamassa Suomalaisessa Teatterissa ja seuraavana vuonna hän oli mukana uuden teatteritalon avajaisissa esitetyssä kotimaisessa runonäytelmässä "Pohjolan häät". Laulajana Kainulainen kunnostautui mm. tulkitessaan Sotamiehen laulun näytelmässä "Daniel Hjort".

Ylenpalttinen veljeily Kuningas Alkoholin kanssa pakotti Iivari Kainulaisen kuitenkin jättämään vakituisen teatterityön ja ryhtymään itsenäiseksi estraditaiteilijaksi. Hänen esityksensä pohjasivat yleensä jo entuudestaan tuttuihin sävelmiin ja monet Iivarin tekemäksi mainitut tekstit olivat todellisuudessa hänen boheemiveljensä Ruupertin kyhäämiä. Useat näistä lauluista syntyivät kuulemma Brondinin taiteilijakahvilassa eli Brondalla, missä myös Eino Leinolla ja Larin Kyöstillä oli tapana viettää vapaa-aikaansa.

Ensimmäiset äänilevynsä Iivari Kainulainen teki jo vuonna 1909. Ehkä merkittävin näistä äänitteistä on sittemmin myös lp-muodossa kokoelmassa "Kuplettimestarit" (Sävel SÄLP 647) julkaistu Matin myllymatka. Seuraavina vuosina ilmestyivät mm. Hammaslääkärillä, Heikki tuli Helsinkiin, Himpun verran ja Tapio Rautavaaran 61 vuotta myöhemmin uudelleen ikuistama Kulkuripoika.

Lahjakkaana laulajana Kainulainen ei tyytynyt esittämään vain kepeitä kupletteja, sillä hänen ohjelmistoonsa kuului myös mm. Erkki Melartinin, Oskar Merikannon ja jopa Modest Musorgskin sävellyksiä. Osa näistä numeroista jopa levytettiin, kuten esimerkiksi Kirppulaulu ja Vallinkorvan laulu. Joitakin lauluja, esimerkiksi Frederick Mendelsohnin Syyslaulu ja Merikannon Onnelliset Iivari Kainulainen lauloi levylle Harald Björkmanin kanssa.

Iivari Kainulainen esiintyi ympäri maata enemmän tai vähemmän ahkerasti sekä ravintoloissa että silloisissa elokuvateattereissa paitsi yksin myös virkaveljensä Väinö Lehmuksen kanssa. Esiintymiset suosituissa kinematografiteattereissa osutettiin siihen väliin, kun näytännöt jouduttiin keskeyttämään filmikelojen vaihtamisen vuoksi. Tästä seurasi, että kuplettinikkareiden tarjontaan ei suhtauduttu aina yksinomaan myönteisesti - varsinkin kun esiintyjät olivat usein silmin nähden juovuksissa.

Mutta Iivari Kainulainen eli esityksissään ajan hermolla. Niinpä hän irvaili vuonna 1915 kupletissaan Tanko-laulu suomalaisten silloisen tangohuuman kustannuksella, ja samoihin aikoihin hän taltioi myös yhden tunnetuimmista numeroistaan Helsinkiläisten maallemuuton. Vähitellen eskaloitunut ensimmäinen maailmansota keskeytti äänilevyjen tuotannon tyystin myös Suomessa.

Maan itsenäistyminen vuonna 1917 ja sitä seurannut sisällissota hankaloittivat edelleen maan huvielämää, mutta siitä huolimatta Kainulainen konsertoi tammikuussa 1918 ennen pääkaupungin vapautumista punaisten käskyvallasta Helsingin Työväentalossa 15-vuotistaiteilijajuhlansa kunniaksi. Kieltolain voimaantulo 1.6.1919 merkitsi loppua entiselle ravintola- ja kabareeviihteelle, mutta kuplettiperinne jatkui kahviloissa ja kerhoiksi naamioiduissa salakapakoissa.

Kun äänilevyteollisuus elpyi Suomessa 1920-luvun puolivälissä, myös vanhat tutut kuplettimestarit saivat äänensä taas kuuluviin laajemmalti. Iivari Kainulaisen kohtaloksi oli kuitenkin koitunut jo tässä vaiheessa hänen runsas alkoholinkäyttönsä, minkä vuoksi hän ei saanut enää pitempiaikaisia kiinnityksiä. Viimeiset levytyksensä hän teki vuonna 1929, joihin aikaansaannoksiin kuuluu hänen mainio "tuplansa" Markkinarallatus / Marin kanssa soutelemassa.

Pekka Gronowin arvion mukaan Iivari Kainulainen ja hänen aisaparinsa Väinö Lehmus eivät olleet (J. Alfred) Tanneriin verrattavia omaperäisiä, luovia kykyjä, sillä "heidän kirjava ohjelmistonsa ulottui humoristisista arkkiveisuista Oskar Merikannon laulelmiin". Joka tapauksessa Kainulainen ansaitsee erityismaininnan siitä, että hän ja Matti Jurva kehottivat joskus 1930-luvun alussa Oulunkylässä kuulemaansa nuorta Tapio Rautavaaraa jatkamaan laulajan uraansa.

Sanottua

"Eräällä väliajalla - sillä aikaa kun filmikiekkoja vaihdettiin projektoriin - esiintyi hamppareiksi pukeutunut koomikkopari 'Kilu-Kalle' ja 'Mouku-Franssu'. Paljon muuta kuin nuo nasevat nimet ei esityksestä mieleeni jäänyt, eivätkä suosionosoituksetkaan olleet mitenkään korviahuumaavat." (Hirviseppä, Reino 1969: Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Vainioon (WSOY, Porvoo).

Valikoitu diskografia

Matin myllymatka 1909 (Gramophone 72674)
Hammaslääkärillä 1910 (Gramophone 281021)
Heikki tuli Helsinkiin 1911 (Gramophone 282436)
Kirppu-laulu 1913 (Gramophone 2-282048)
Kainulainen, Iivari ja Björkman, Harald: Onnelliset 1913 (Gramophone 284230)
Tanko-laulu 1915 (H.M.V. X 205)
Helsinkiläisten maallemuutto 1915 (H.M.V. X 203)
Wallinkorvan laulu 1915 (H.M.V. X 945)
Markkinarallatus / Marin kanssa soutelemassa 1929 (Polyphon XS 42856)
Eri esittäjiä: Kuplettimestarit (Sävel SÄLP 647) (LP)
Eri esittäjiä: Kuplettimestarit (Helmi 3984 25785-2) (CD)

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli


Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki)

Jauhiainen, Lauri 1985: Kuplettimestarit ja mestarikupletit (Fazer, Helsinki)

Hirviseppä, Reino 1969: Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Vainioon (WSOY, Porvoo).

Henkilökohtaiset työkalut