BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Eino Katajavuori

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Eino Kullervo Katajavuori
Oikea nimi: Eino Katajavuori
Aliakset: Eikka

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 1.12.1905, Helsinki
Kuolinaika: 9.4.1984, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: muusikko (päärooli), laulaja, näyttelijä, juontaja, orkesterinjohtaja

Yhtyeet

Ravintola Cuban orkesteri
Dallapé, 1926-38
Pumppu-Veikot, 1958
Humppa-Veikot, 1959-

Muut henkilöyhteydet

Esa Katajavuori, kosketinsoittaja, poika

Biografia

Eino Katajavuori toimi sähköasentajana ja opiskeli siinä sivussa omatoimisesti musiikkia, ennenkuin pääsi soittamaan 20-luvun puolivälissä Helge Pahlmanin kanssa ravintola Cubaan Helsingissä. Sieltä hänet keksi vuonna 1926 Martti Jäppilä ja kiinnitti hänet Dallapéhen, missä hän viihtyi seuraavat 12 vuotta. Siinä välissä – vuosina 1929–31 Katajavuori opiskeli Helsingin musiikkiopistossa ja lisäksi Helsingin kansankonservatorion näyttämöluokalla.

Katajavuori erikoistui harvinaiseen soittimeen, ksylofoniin, minkä käsittelijänä hänestä tuli pian yksi Dallapén varsinaisista vetonauloista. Hänen panoksensa muodostelmassa oli tavallista merkittävämpi, sillä hän kunnostautui siinä paitsi muusikkona myös juontajana, koomikkona ja laulajana. Toimipa hän vuosina 1937–38 myös orkesterin kapellimestarina Georg Malmsténin jälkeen.

Eino Katajavuoren soitannasta voitiin nauttia kymmenvuotiskautena 1929-38 lukuisissa Dallapén levytyksissä, joista tunnetuin lienee Viljo Vesterisen Säkkijärven polkka vuodelta 1939. Vielä sitäkin riemukkaampi hänen panoksensa oli Leo Matinpalon nimiin merkityssä taltioinnissa Taina vuodelta 1934, eikä tässä yhteydessä sovi unohtaa liioin nelisen vuotta nuorempaa englantilaisperäistä foksia Ikkunanpesijä, jossa ei mainita lainkaan sitä, että kertosäkeen laulaa juuri Katajavuori.

Kelpuutettiinpa Eino Katajavuori levyttämään myös omissa nimissään. Ensimmäinen tällainen taltiointi oli vuonna 1929 pianon säestyksellä ikuistettu polkka Pieni mutta hieno ja hanuristi Paavo Raivosen kanssa syntyi samana vuonna Saunapolkka. 1932 ilmestyi Dallapé-trion nimissä foxtrot Go, go, jonka esitti varsin erikoinen kokoonpano: ksylofoni, harmonikka ja banjo.

Vuonna 1938 taltioidussa mainiossa Ikkunanpesijässä Katajavuori toimi laulusolistina, vaikka sitä ei mainittukaan levyetiketissä ja hänen panoksensa instrumentalistina oli merkittävä Viljo Vesterisen legendaarisessa Säkkijärven polkan alkuperäistaltioinnissa vuodelta 1939. Vuonna 1971 hän äänitti vielä uuden version Dallapé-trion vanhasta suosikkinumerosta Kaksi kolpakkoa, neiti.

Jätettyään Dallapén vuonna 1938 Katajavuori jatkoi Georg Malmsténin, Viljo Vesterisen ja George de Godzinskyn kanssa keikkailijana, kunnes joutui sodan sytyttyä viihdytystehtäviin rintamalle mm. edellä mainitun ”Goden” kumppanina. Sotien jälkeen hän kunnostautui näyttelijänä useammassakin elokuvassa, joista kannattaa mainita Veikko Itkosen rikostarina Kohtalo johtaa meitä ja Teuvo Tulion melodraama Levoton veri. 50-luvun lopulla ksylofonisti ilmestyi taas parrasvalloihin Humppa-Veikkojen jäsenenä, ollen mukana sinnikkäästi niin kauan kun kynnelle kykeni.

Tekipä Eino Katajavuori vanhoilla päivillään 70-luvulla vielä pari soololevyäkin. Niistä ensimmäinen oli esitteli vuonna 1972 hänen oman sävellyksensä Caramba Caracho ja keväällä -73 ilmestyi hänen tulkintansa Reino Helismaan hupaisasta tarinasta Etana asialla.

Sanottua

”Kaikki vetelivät samaa ääntä paitsi Katajavuori, joka koristeli melodiaa itse keksimillään oivallisilla sävelkuluilla. Viehättävä kilkatus täytti huoneen, ja Eikka virnisteli soittaessaan. Sepä näytti helpolta!” (Sakari Warsell: Georg Malmstén - Suomen iskelmäkuningas (WSOY 2002, Helsinki)

Valikoitu diskografia

Alkuperäisalbumit

Eino Katajavuori: Pieni mutta hieno 1929 (Columbus 50108)

Paavo Raivonen ja Eino Katajavuori: Saunapolkka 1925 (Columbus 50115)

Dallapé-trio: Go, go 1932 (Homocord H-O. 23178)

Leo Matinpalo: Taina 1934 (Odeon A 228268)

Dallapé-trio: Kaksi kolpakkoa, neiti 1934 (Odeon A 228267)

Dallapé: Ikkunanpesijä 1938 (Odeon A 228519)

Viljo Vesterinen: Säkkijärven polkka 1939 (Odeon A 228310)

Eino Katajavuori: Kaksi kolpakkoa, neiti 1971 (CBS 40-64711)

Eino Katajavuori: Caramba Caracho 1972 (CBS 40-65124)

Eino Katajavuori: Etana asialla 1973 (CBS 40-65685)

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli


Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)

Häme, Olli 1949: Rytmin voittokulku (Fazer, Helsinki)

Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1901-1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Warsell, Sakari 2002: Georg Malmsten – Suomen iskelmäkuningas (WSOY, Helsinki)

Henkilökohtaiset työkalut