BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Eino Grön

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Eino Grön
Täydellinen nimi: Eino Joel Grön
Aliakset: Eikka

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 31.1.1939, Pori

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja

Vaikuttajat

Olavi Virta, esikuva
Toivo Kärki, levytuottaja
Jaakko Salo, levytuottaja

Biografia

Eino Grön herätti huomiota luontaisella musikaalisuudellaan jo alakoulussa, esiintyen paitsi koulun juhlissa myös kirkollisissa tilaisuuksissa. Pääosa hänen kiinnostuksestaan suuntautui kuitenkin urheiluun ja nimenomaan painiin, missä hän menestyikin aina nuorten SM-tasolle asti. Grönin ura iskelmälaulajana alkoi vuonna 1957 paikallisten yhtyeiden solistina Porissa ja urkeni edelleen tammikuussa -58 hänen voitettuaan Turussa pidetyn kykyjenetsintäkilpailun ja päästyään sitä tietä koelevytykseen Helsinkiin.

Hänen levydebyyttinsä oli Toivo Kärjen Venäläisen tango neljän nuoren tulokkaan yhteisellä EP:llä Uusia poikia - tuttuja tangoja, jota seurasi lokakuussa samana vuonna voitto iskelmälaulun SM-kisoissa ja levytyssopimus Musiikki-Fazerin kanssa. Grönin läpimurto levysolistina tapahtui keväällä 1959 Kärjen italialaistyylsellä foksilla Liian paljon rahaa, ja hänen tietään suosion huipulle tasottivat edelleen mm. sellaiset esitykset kuin Mona Lisa sekä Illan viimeinen tango, minkä ansiosta hänet opittiin tuntemaan ennen muuta tangoeksperttinä.

Eino Grön piti menestyksestään huolimatta laulu-uraansa siksi epävarmana että päätti hankkia itselleen pysyvämmän ammatin urheilun ja liikunnan parista. Niinpä hän jatkoi painimista ja opiskeli siinä sivussa Pajulahdessa liikuntaneuvojaksi. Musiikki veti kuitenkin ajan mittaan pitemmän korren ja lahjakas porilaisnuorukainen esiintyi edelleen ahkerasti niin keikoilla kuin levytyksissäkin.

1960-luvun alussa Eino Grön valloitti yleisön mm. rytmikkäällä italialaisperäisellä iskelmäsinglellä Marina / Carina. Pian tämän jälkeen hän lyöttäytyi yksiin suuresti ihailemansa Olavi Virran, Matti Heinivahon, Lasse Liemolan ja Kai Lindin kanssa päämääränään luoda samanlainen "viihdeklaani", jonka Frank Sinatra oli koonnut ympärilleen aikaisemmin Amerikassa. Yritys hajosi kuitenkin heti alkuunsa.

Vuonna 1963 Eino Grön siirtyi Jaakko Salon hoteisiin Scandialle, ja jo hänen ensimmäinen taltiointinsa uudelle merkille, Tango d'amore, osoittautui vaivan arvoiseksi. Sitä seurasi listoille joukko muita suuren suosion saavuttaneita esityksiä, kuten uuden ajan tangosingle Seinillä on korvat/ Vaarallista onnea, "rock-tango" Soitto seis ja elokuvahitti On jossakin.

1970-luvulle tultaessa Grön laajensi ohjelmistoaan määrätietoisesti toisaalta hengellisten laulujen ja toisaalta big band -musiikin suuntaan, tehden Ilkka Kuusiston urkusäestyksellä kokoelman Hartaita lauluja. Tehtyään välillä syrjähypyn kilpaileville levymerkeille hän palasi seuraavan vuosikymmenen puolella Scandian ja Jaakko Salon taiteilijakaartiin, jolloin syntyi mm. raikas meriaiheinen äänitekokoelma Merellä ja kotisatamassa.

Innostuneina Olli Hämäläisen TV2:lle Argentiinassa toimittamasta musiikkidokumenttisarjasta El Tango Salo ja Grön matkasivat vuonna 1984 Argentiinaan ja taltioivat siellä Roberto Panseran yhtyeen kanssa valikoiman enimmäkseen suomalaisia tangoja, tuomisinaan LP Tangon kotimaa. Argentiinalaisen ja suomalaisen tangon yhdistely jatkui kotimaisin voimin tehdyllä albumilla Bandoneon. Vuonna 1990 ilmestyi Leopoldo Federicon suuren tango-orkesterin kanssa tehty Sininen ja valkoinen, jossa tuottaja Jaakko Salo luovutti sovitusvastuun argentiinalaiskollega Osvaldo Requenalle. Tuloksena Eino Grön on harmitellut, että yhteistyö argentiinalaisten mestareiden kanssa sai aikanaan Suomessa kohtuuttoman nuivan vastaanoton.

Aivan 80-luvun lopussa Salo ja Grön työstivät vielä kokoelman suomalaisia laulelmia otsikolla Mustarastas. Päästyään nauttimaan hänelle myönnetystä valtion täysimääräisestä taiteilijaeläkkeestä laulajaveteraani päätti hellittää työtahtia ja viettää osan ajastaan Yhdysvalloissa. Vuonna 1993 hänet palkittiin Erikois-Emmalla ansioistaan kotimaisen musiikkiviihteen saralla, ja kolme vuotta myöhemmin hän toteutti vanhan haaveensa levyttämällä Jaakko Salon tuottamana joukon lapsuudenmaisemiinsa liittyviä laulelmia otsikolla Eikka Porin maisemissa.

Vuonna 1997 Eino Grön suoritti hienon comebackin huipulle voittamalla MTV:n Syksyn sävel -kilpailun Reino Markkulan säveltämällä ja Kari Tuomisaaren sanoittamalla laululla Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa. Saavutus innosti häntä kokeilemaan onneaan sittemmin vielä kahdesti samoissa merkeissä, mutta heikommalla menestyksellä. 20. vuosisadalle tultaessa Grönille myönnettiin Pro Finlandia-mitali, ja uuden vuosituhannen tapahtumiin on kuulunut ahkeraa konsertointia ja levytyksiä, mm. kaksi albumia Antti Sarpilan yhtyeen solistina. Grön viettää talvet Floridassa ja hänellä on myös Yhdysvaltojen kansalaisuus.

Todettakoon vielä, että Olavi Virta nimesi aikoinaan omakohtaisesti Eino Grönin manttelinperijäkseen.

Valikoitu diskografia

Venäläisen tango 1958 (Rytmi RN 4135)
Liian paljon rahaa 1959 (Decca SD 5459)
Mona Lisa 1959 (Decca SD 5482)
Illan viimeinen tango 1959 (Rytmi R 6393)
Marina / Carina 1960 (Rytmi R 6410)
Tango d'amore 1963 (Scandia KS 462)
Eino Grön & Four Cats: Seinillä on korvat / Vaarallista onnea 1963 (Scandia KS 505)
Soitto seis 1964 (Scandia KS 539)
On jossakin 1967(Scandia KS 684)

Alkuperäisalbumit

Tangoserenadi - Eino Grön laulaa (1969)
Rakkaustarinoita (1971)
Ikivihreä Eino Grön (1971)
Eino Grön laulaa suomalaisia tangoja (1973)
Eino Grön (1973)
Hetki muistoille (1974)
Meidän laulumme (1975)
Hartaita lauluja (1977)
Eino Grön mestareiden seurassa (1977)
Vanhat tutut (1977)
Ciao ciao bambina (1979)
Merellä ja kotisatamassa (1983)
Tangon kotimaa (1984)
Bandoneon (1987)
Eino Grön (1987)
Mustarastas: Suomalaisia laulelmia (1989)
Sininen ja valkoinen (1990)
Ikivihreä (1991)
Sulle lauluni laadin (1992)
Kotikirkkoni: Eino Grön laulaa Tuomaslauluja (1992)
Kuinka kaunista on (1995)
Eikka Porin maisemissa (1996)
Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa (1997)
Unelmatangoja (1997)
La Strada (1999)
Sinut löysin uudestaan (1999)
Romanttinen Eino Grön (2000)
Lapsuusajan joulu (2000)
Kotikirkkoni (2002)
Yötuuli (2003)
Mäntyluodon satama (2003)
Antti Sarpila featuring Eino Grön: Swinging Christmas (vol. 3) (2003)
Antti Sarpila meets Eino Grön: Swingin' n' Singin' (2004)
Valkea joulu (2006)
Minun jouluni (2007)
Eino Grön Toivo Kärjen matkassa (2015)

Diskografian lähde: Suomenkielinen WIkipedia

Linkit

Virallinen kotisivu

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli, jonka lähteitä mm.:
Gronow, Pekka-Lindfors, Jukka-Nyman, Jake: Suomi soi 1. TAMMI 2004
Tony Latva-Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas WSOY 2004
Peter von Bagh-Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja Otava 1986


Henkilökohtaiset työkalut