BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Eine Laine

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Täydellinen nimi: Eine Lahja Laine
Oikea nimi: Eine Laine (avioliitossa Rinne ja sittemmin Tuominen)
Taitelijanimet: Elviira Suulasvuo (roolihahmo)
Salanimet: Ela (sanoittajana), A. Puhto (sanoittajana)

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 13.12.1892, Helsinki
Kuolinaika: 5.7.1970, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: sanoittaja (päärooli), näyttelijä, ohjaaja

Muut henkilöyhteydet

Harry Bergström, sanoitusten säveltäjä ja sovittaja
George de Godzinsky, sanoitusten säveltäjä ja sovittaja
Georg Malmstén, sanoitusten säveltäjä
Robert von Essen, sanoitusten säveltäjä
Sven Hildén, pari useissa opereteissa
Arvi Tikkala, sanoitusten esittäjä (kuolemaansa asti)

Biografia

Eine Laineella voi sanoa olleen kaksi uraa: päivisin hän oli näyttelijä ja sittemmin teatteriohjaaja, mutta iltaisin hän kirjoitti iskelmäsanoituksia. Näyttelijänä hänet muistetaan nykyisin lähinnä Suomisen perhe -elokuvien ja Me Tammelat -perhesarjan isoäitinä. Parhaiten hänen lauluteksteistänsä tunnettaneen nykyisin romanttinen Harmony Sisters -yhtyeen tulkitsema Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ja kaihoisan mietiskelevä Ethän minua unhoita, joka oli Metro-Tyttöjen ensimmäinen varsinainen menestystaltiointi.

Eine Lahja Laine syntyi kolmantena lapsena ajoittain ryypiskelyyn taipuvaisen muurari Filip Laineen ja v. 1889—1917 hänen vaimonaan olleen SDP:n kansanedustajanakin vaikuttaneen ompelija Maria Paason työläisperheeseen. Vanhemmat erosivat isän yritettyä itsemurhaa lasten ollessa kesällä maaseudulla. Nuori Eine Laine piti äitinsä puhujamatkoja ja yhteiskunnallista valveutuneisuutta ainakin osittain syypäänä perheen sisäisiin erimielisyyksiin ja suhtautui siksi loppuikänsä kielteisesti politiikkaan. Maria Laine (myöhemmin jälleen eronneena Paaso) halusi kouluttaa lapsensa, mutta kumpikaan tyttäristä ei voinut perheen huonon taloudellisen tilanteen vuoksi saattaa oppikoulua loppuun, kun taas poika Yrjö luki ylioppilaaksi ja kansakoulunopettajaksi.

Näyttelijänä Eine Laine menestyi sekä taidenäytelmissä että opereteissa ynnä elokuvissa. Legendaarisen Mia Backmanin ja myöhemmin Eino Salmelaisen johtamassa Kansan Teatterissa hän esitti mm. August Strindbergin, G. B. Shaw’n, Henrik Ibsenin ja Fr. von Schillerin näyttämöteoksia; opereteista on mainittu ainakin Bajadeeri, Sinikettu ja Sininen masurkka. Sekä näytelmissä että opereteissa hänen kuuluisana parinaan oli Sven Hildén. Muistelmissaan Laine luonnehti suhdettaan usein liian viihteellisiksikin moitittujen operettien arjen yläpuolella leijuviin sankarittariin seuraavasti: ”Uskoin todella niihin kreivittäriin ja tanssijattariin, joita kulloinkin esitin, halusin kaivaa sieltä esiin ihmisen, eläydyin syvästi hänen ristiriitoihinsa ja rakkauteensa.” Iän myötä sopivien osien määrä väheni, jolloin Eine Laine pääsi ohjaajan tehtäviin.

Eine Laine rupesi taloudellisista syistä suomentamaan näytelmiä ruotsista ja saksasta sekä sanoittamaan iskelmiä Fazerin Musiikkikaupalle. Laineen sanoituksia esitti erityisesti talvisodassa kaatunut Arvi Tikkala, jonka ääneen sanoittaja oli suuresti ihastunut, ja hän neuvoi Tikkalaa käymään Helsingissä Hanna Granfeltin laulutunneilla. Laulutekstit syntyivät iltaisin ja öisin työpöydän ääressä, ja tyttäret saattoivatkin löytää aamulla väsyneenä nukahtaneen äitinsä täysissä pukeissa. Laineen tärkeimmät säveltäjäkumppanit olivat de Godzinsky, Harry Bergström ja von Essen sekä vähäisemmässä määrin ainakin Eugen Malmstén, Viljo Korpela ja Yrjö Gunaropulos. Laineen sanoitukset ajoittuvat pääosin aivan toista maailmansotaa edeltäneisiin ja aivan sen jälkeisiin vuosiin (n. 1935—1949)-

Lähteitä

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja Jari J. Marjanen (VYS ry) lähteinään mm.:

Anon. 1967: "20 kysymystä: Eine Laine vastaa 23 vuotta sitten ja nyt." Katso 28/1967. Ss. 2—5.

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo (1986): Iskelmän kultainen kirja. Keuruu. Kustannusosakeyhtiö Otava. Ss. 111, 157 ja 450.

Niiniluoto, Maarit (2004): "Ela työskenteli öisin." Teoksessa Gronow — Lindfors — Nyman (toim.): Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Hämeenlinna. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Ss. 140—141 ym.

Eine Laine Teatterimuseossa

Elonet

Valikoitu diskografia

Arvi Tikkala ja Sune Waldimirin orkesteri (1936): Vaimoke, foksi samannimisestä elokuvasta. Säv. Harry Bergström, san. A. Puhto [= Eine Laine].

Eugen Malmstén ja Columbia-orkesteri (1937): Tule aamu, foksi elokuvasta Poikamiesten holhokki. Säv. ja sov. Harry Bergström, san. A. Puhto. Columbia DY 179.

Arvi Tikkala ja HMV-tanssiorkesteri (1938): Iloinen merimies (Jolly Bob från Aberdeen), foksi. Säv. & alkup.san. Lasse Dahlquist, suom. Ela [= Eine Laine]. His Master's Voice .

Olavi Virta, säest. Bruno Laakko ja hänen orkesterinsa Lepakot (1939): Jää hyvästi armas, foksi elokuvasta Rikas tyttö. Säv. & sov. Harry Bergström, san. Ela [= Eine Laine]. Columbia DY 271.

Metro-tytöt (1949): Ethän minua unhoita, laulelmafoksi. Säv. Harry Bergström, san. Ela [= Eine Laine]. Decca SD 5096.

Henkilökohtaiset työkalut