BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Eero Lauresalo

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Eero Lauresalo
Taitelijanimet: Eero Lauresalo
Nimihistoria: Eero Lindroos, vuoteen 1945 asti

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 31.1.1908, Helsinki
Kuolinaika: 3.8.1996, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: muusikko (päärooli), sovittaja
Soittimet: basso (pääinstrumentti), sousafoni

Yhtyeet

Dallapé, 1929-55 ja 1967-96

Biografia

Eero Lindroosin nimi putkahti esille Helsingin muusikkopiireissä, kun hän pestautui 20-luvun lopulla Helsingin ravintola Opriksessa esiintyneeseen Teräsvuoren veljesten Jazz Saxophon Bandiin, missä hän herätti huomiota bassonsoittoon omaksumallaan ns. slaptyylillä. Dallapén muonavahvuuteen Lindroos siirtyi vuonna 1930, jolloin hänen pääinstrumenttinsa oli yhä amerikkalaisperäinen muotisoitin sousafoni.

Neljä vuotta myöhemmin Lindroos vaihtoi bassoon, mutta ei hylännyt sousafoniakaan aivan kokonaan. Pelkkä bassonsoitto ei kuitenkaan riittänyt hänelle, joten hän ryhtyi myös sovittamaan. Ensimmäisen kerran Lindroos mainitaan tässä roolissa vuonna 1930 Martti Jäppilän säveltämässä Dallapén taltioinnissa Masan polkka.

Sitäkin merkityksellisempänä voidaan pitää näin jälkeen päin Lindroosin panosta vuotta nuoremmassa Veli Lehdon foksilevytyksessä Keltaiset banaanit. Keväällä -41, vain kuukauden verran ennen jatkosodan syttymistä nähtiin sittemmin sukunimellä Lauresalo tunnettu basisti muhkeine sousafoneineen Dallapén rivistössä Helsingissä siivittämässä Suomea voittoon Ruotsia vastaan käydyssä historiallisessa maaottelumarssissa ja seuraavana vuonna hän oli mukana George de Godzinskyn junailemassa Matti Jurvan historiallisessa levytyksessä Swingiä koko skaala, minkä innoitteena oli ollut ruotsalaisen Alice Babsin vierailu Suomessa pari vuotta aikaisemmin.

Myöhemmin Lauresalo esiintyi viihdyttämässä rintamamiehiä tähän tarkoitukseen muodostetussa suuressa salonkiorkesterissa ja välirauhan tultua voimaan hänet nähtiin taas Helge Pahlmanin uudelleen kokoamassa swingtyylisessä Dallapéssä, joka levytti myös Sointu-orkesterin nimellä. Näissä merkeissä jatkettiin aina vuoteen 1955 saakka, jolloin orkesteri päätettiin lopettaa aikansa eläneenä.

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin aivan 50-luvun lopulla, kun Kullervo Linnan luotsaamat Humppa-Veikot nostivat Dallapén edustaman vanhan 30-luvun tanssimusiikin uudelleen pinnalle. Niinpä ”Masa” Jäppilä kokosi joukkueensa uudelleen ja mukana oli tietysti myös uskollisista uskollisin Eero Lauresalo. Orkesteri nousi tuhkasta kuin tarun Fenix-lintu ja sen perustajan Martti Jäppilän kuoltua maaliskuussa -67 tietysti juuri Lauresalo otti muodostelman johdettavakseen. Näin jatkettiin, vaikka kokoonpano näivettyi välillä olosuhteiden muutoksen vuoksi. Lauresalo pysytteli sinnikkäästi yhtyeen ruorissa vastaten myös sovituksista.

Sanottua

”Samassa (Josephine Bakerin) konsertissa (1933 Helsingissä) näin ja kuulin ekakerran bassochoruksen. Kaveri veti slappiä minkä ehti ja pyöräytti aina välillä yleisön riemuksi bassoaan monta kertaa ympäri. Pitihän mun sitten tehdä sama perässä!” (Jukka Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaille 1991 (Otava)).

Valikoitu diskografia

Dallapé: Masan polkka 1930 (Homocord O.4-23122)

Veli Lehto: Keltaiset banaanit 1931 (Homocord H-O.23130)

Matti Jurva: Swingiä koko skaala 1942 (Kristalli K 216)

Dallapé-orkesteri solisteineen: Konkaritanssit 5 1974 (Blue Master BLU-LP 173)

Dallapé: Dallapé 50 (LP) 1975 (Blue Master BLU-LP 183)

Dallapé: Dallapé (2 LP:tä) 1982 (Helmi HLP 608-609)

Dallapé: Dallapé 70 vuotta 1995 (Snap SNAPCD 317)

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)

Häme, Olli 1949: Rytmin voittokulku (Fazer, Helsinki)

Pälli, Erkki 1999: Riemutoimittaja kuuluisuuksien kintereillä (Otava, Helsinki)

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1901–1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Warsell, Sakari 2002: Georg Malmsten – Suomen iskelmäkuningas (WSOY, Helsinki)

Henkilökohtaiset työkalut