BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Cumulus

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Jäsenet

1969-70 Anki Lindqvist, Cay Karlsson, Heikki Harma ja Sakari Lehtinen.

1971 mukaan Petri Hohenthal.

1974 Harma pois, Matti Bergström tilalle.

1975 Bergström pois, Lasse von Hertzen tilalle.

1980 Hohenthal pois, Seppo Sillanpää tilalle.

1980 Sillanpää pois, Jari Lappalainen tilalle.

Tärkeät päivämäärät

Perustettu 1969

Biografia

Cumulus syntyi vuonna 1969, kun Helsingin Ruotsalaisen teatterin Hair-musikaalissa esiintyneet Anki Lindqvist, Cay Karlsson, Heikki Harma ja Sakari Lehtinen päättivät perustaa folkhenkisen yhtyeen, joka esiintyi aluksi osakuntajuhlissa ja klubeissa. Helmikuussa -70 osa yhtyeestä vieraili myös levytysstudiossa, kun Anki, "Hector" Harma ja "Oscar" Lehtinen käväisivät ikuistamassa yhteisen aikaansaannoksensa Painaudun valoa päin Ankin Z - hän elää singlen kääntöpuoleksi. Saman vuoden toukokuussa koko nelivaljakko kelpuutettiin taltioimaan esikoissinglensä Puuvillapellot, mikä oli Hectorin käännös amerikkalaisesta kansanlaulusta "Cotton Fields".

Myöhemmin vuonna 1970 Cumulus levytti kolme ikiomaa numeroaan, joista merkittävimmäksi historian saatossa osoittautui Hectorin ja Karlssonin duettona esittämä, Syksyn sävel-kisassa komeasti toiseksi sijoittunut Hectorin laulu Länsituuli. Vuoden vaihduttua uuteen muodostelmaan saatiin mukaan multi-instrumentalisti Petri Hohenthal, jolloin yhtyeen painoarvo ja suosio kasvoivat entisestään. Niinpä Cumulus pääsi levyttämään seuraavana vuonna kaksikin uutta LP:tä, joista jälkimmäinen piti sisällään mm. esityksen Sokolovin kitara ja on sen vuoksi merkittävämpi. Vuonna 1971 Cumulus sijoittui kolmanneksi euroviisukarsinnassa Esko Linnavallin sävelmällä ja Pertti Reposen tekstillä Rajan takana.

Yhtyeen varsinainen voimahahmo oli kuitenkin Hector eli Heikki Harma sävellyksineen ja sanoituksineen, vaikka hän alkoi panostaa yhä määrätietoisemmin soolouraansa. Tämän vuoksi vuosi 1972 jäi Cumulukselta levytysten suhteen varsin vaisuksi, mutta seuraava toi kuultavaksi Harman suomentamia käännöskappaleita sisältäneen kokoelman Maihin ja hieman vaikeasti lähestyttävän LP:n Sirkustirehtöörin pieni sydän, mikä koostui yhtyeenjäsenten alkuperäisnumeroista. 1973 euroviisukarsinnassa Cumulus sai esitettäväkseen Valto Laitisen sävelmän Noustaan perhosilla lentämään (san. M. Russell - Jyrki Lindström) sijoittuen yhdeksänneksi. Vuoden 1974 satoa olivat salanimen suojissa julkaistu hilpeä rockparodia Dick Dynamite ja veikeä Rosa Grandiosa.

Tämän jälkeen Heikki Harma jätti Cumuluksen, mutta hän jatkoi kuitenkin yhteistyötään yhtyeen kanssa. Harman tilalle otettiin paremmin muusikkona kuin laulajana tunnettu Matti Bergström, joka kuitenkin joutui jo seuraavana vuonna eli 1975 luovuttamaan paikkansa Lasse von Hertzenille. Molemmat edellä mainitut olivat mukana myös 1976 ilmestyneellä LP-levyllä Vuosi, mutta tätäkin merkittävämmäksi osoittautui edellisvuonna julkaistu Folksongs from Finland, vetonaulanaan Pertti Reposen sanoittama ja Petri Hohenthalin sovittama vauhdikas tulkinta Säkkijärven polkasta.

Cumulus oli saavuttanut jo jonkin aikaa suosiota myös Pohjanlahden länsipuolella, minkä vuoksi se päätti vuonna 1977 levyttää ruotsiksi. Tämän seurauksena yhtyeen tulkinta Erna Tauron ja Tove Janssonin Höstvisasta nousi Ruotsin suosikkitilastoissa kuudenneksi ja valloituksen vahvistukseksi julkaistu LP seitsemänneksi, tuoden mukanaan joukkueelle runsaasti esiintymisiä sikäläisiin huvipaikkoihin. Kotipuolessa Cumulus menestyi samaan aikaan singlellään Marseillen poika, jonka ruotsinkielinen versio sisältyi myös 70-lopussa ilmestyneeseen kokoelmaan Tillsammans.

Hohenthal oli mukana vielä edellä mainitussa levytyksessä, mutta erosi yhtyeestä sen jälkeen. Hänen tilalleen pestattiin UM:n vuonna 1980 sponsoroimaa Japanin matkaa varten Seppo Sillanpää Vanhasta Isännästä, ja samana vuonna Cumulus esiintyi myös useissa Afrikan maissa. Sillanpään paikan kokoonpanossa peri ennen pitkää Jari Lappalainen, joka on kuulunut sittemmin joukkueen vakituiseen muonavahvuuteen. 1981 Cumulus pyrki Suomen euroviisuedustajaksi kappaleella Jos vielä ees kerran kuulla sais kunnon jenkan, mutta karsiutui semifinaalivaiheessa.

Mutta aika oli ajanut armotta Cumuluksen ohi, minkä vuoksi esiintymiset harvenivat, eikä uusia levytyksiäkään enää ilmaantunut. Vuonna 1991 viisikolta ilmestyi vielä Lasse von Hertzenin sovittama nostalginen CD-kokoelma Swing, minkä voidaankatsoa jääneen jonkinlaiseksi joutsenlauluksi tämän sinänsä varsin merkittävän laulu- ja soitinyhtyeen pitkällä uralla.

Sanottua

"Syksyn Sävelissä Cumulus oli tuttu näky kuudella osallistumiskerrallaan. Lisäksi Cumuluksen jäsenistä Hector ja Cay ottivat kilpailuun osaa kaksi kertaa. Yhtyeen tyyli poikkesi melkoisesti kaupallisesta, ja Anki Lindqvistin mukaan näiden kisojen suurin jännitys olikin aina siinä, jääkö Cumulus viimeiseksi vai toiseksi viimeiseksi." (Latva, Tony -Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas. WSOY, Helsinki)

Valikoitu diskografia

Cumulus: Cumulus 1971 (Top Voice TOP-LP 511) (LP)

Cumulus: Cumulus 1971 (Top Voice TOP-LP 515) (LP)

Cumulus: Maihin 1973 (Finlandia) (LP)

Cumulus: Sirkustirehtöörin pieni sydän 1973 (Top Voice) (LP)

Cumulus: Rosa Grandiosa 1974 (Top Voice) (LP)

Dick Dynamite and his Hot Lips: Dick Dynamite 1974 (Top Voice) (LP)

Cumulus: Vuosi 1976 (Top Voice) (LP)

Cumulus: Höstvisa 1977 (RCA Victor)

Cumulus: Marseillen poika 1977 (RCA Victor)

Cumulus: Tillsammans 1979 (RCA Victor)

Cumulus: Swing 1991 (Andania)

Veikko Tiiton kokoama diskografia

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja Erkki Pälli lähteinään mm.:


Latva, Tony -Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas (WSOY, Helsinki)

Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2005: Suomi soi 3 - ääniaalloilta parrasvaloihin (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901-1982 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Henkilökohtaiset työkalut