BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Carola

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Täydellinen nimi: Carola Christina Standertskjöld-Liemola
Taitelijanimet: Carola, Carola Standertskjöld
Aliakset: Calle

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 23.3.1941, Helsinki
Kuolinaika: 12.11.1997, Kirkkonummi

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja (päärooli)
Soittimet: laulu, kitara, piano

Yhtyeet

Esa Pethmanin kvartetti, laulusolisti 1962-64
Hazy Osterwaldin orkesteri, laulusolisti 1965
Heikki Sarmanto Trio, laulusolisti 1966
UMO, laulusolisti 1988

Vaikuttajat

Rauno Lehtinen, orkesterinjohtaja, sovittaja Aarno Raninen, orkesterinjohtaja, tuottaja, sovittaja Esa Pethman, orkesterinjohtaja, sovittaja

Muut henkilöyhteydet

Anssi Pethman, "keksijä", kollega

Biografia

Helsinkiläinen Carola Standertskjöld oli monessakin suhteessa poikkeuksellinen ilmiö suomalaisessa musiikkiviihteessä. Hän oli kielellisesti erittäin lahjakas ja osasi kuulemma puhua jo hieman yli vuoden vanhana kokonaisia lauseita ja kirjoittaa 3-vuotiaana isälleen terveisiä tikkukirjaimin. Carola vietti suuren osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan ulkomailla, mm. opiskellen Sveitsissä ja tehden ensimmäisen jazzkeikkansa kouluaikoinaan Espanjassa.

Carola oli kiinnostunut varsinkin ranskan kielestä ja ranskalaisista laulelmista eli chansoneista, joita hän esitti kitaransa säestyksellä mm. koulun juhlissa ja muissa pienemmissä tilaisuuksissa. Rumpali Anssi Pethman sattui kuulemaan myös habitukseltaan eksoottisen neidon esityksiä eräässä juhlassa 60-luvun alussa ja pani merkille tämän ilmeisen lahjakkuuden. Niinpä hän puhui Carolan mukaan, kun Pethmanin veljekset päättivät perustaa vuonna 1962 oman yhtyeen.

Saksofonisti Esa Pethmanin nimissä esiintynyt kvartetti niitti pian niin kansallista kuin kansainvälistäkin mainetta konsertoiden mm. Puolassa, Tsekkoslovakiassa ja Ruotsissa. Vuonna 1963 Carola pääsi Pethmanin kautta myös levyttämään, tosin vain kääntöpuolen Laila Halmeen singlelle. Kappale oli vähemmän iskelmällinen muunnelma juutalaisesta kansanlaulusta Hava nagilah, mutta esitys herätti ansaitsemaansa huomiota hienon tulkintansa vuoksi.

Seuraavan äänilevynsä Carola teki samana vuonna Rauno Lehtisen johdolla, onnistuen taltioinnissaan Odotan yksin (La terza luna) saamaan särmää varsin tavanomaiseenkin italialaisiskelmään. Valitettavasti tämäkään aikaansaannos ei kuitenkaan sisältänyt niitä aineksia, jotka olisi tarvittu lahjakkaan laulusolistin nostamiseksi huipulle, joten hän joutui yhä odottamaan läpimurtoaan. Vuoden 1964 puolella ilmestynyt kolmas yritys, kantrivaikutteinen Nyt nostan kytkimen antoi niin ikään lupaavia viitteitä tulevasta, mutta jäi silti sekin vain pelkäksi välivaiheeksi tulokkaan uralla.

Jätettyään Pethmanin yhtyeen Carola sai kiinnityksen sveitsiläisen Hazy Osterwaldin orkesterin solistiksi, missä tehtävässä hän kierteli manner-Eurooppaa esiintyen useampia kertoja myös televisiossa. Vuonna 1965 hän osallistui myös Eurovision laulukilpailun Suomen karsintaan Lasse Mårtensonin jo semifinaalissa tipahtaneella ruotsinkielisellä numerolla Ge mig en grabb, jonka hän levytti Saukki Puhtilan suomentamana otsikolla Mä tahdon pojan. Kääntöpuolena kuultiin saman kohtalon kokenut Lehtisen sävellys Ota tai jätä.

Seuraava Carolan single oli The Boys-yhtyeen säestyksellä vuonna -65 tehty Jo riittää/Hunajainen. Se pohjasi Jussi Raittisen suomennoksiin kahdesta varsin erilaisesta maailmanmenestyksestä: Rolling Stonesin The Last Time ja Herb Alpertin Taste Of Honey - mutta "Calle" todisti selviytyvänsä kunnialla tällaisestakin haasteesta. Ikään kuin varmemmaksi vakuudeksi hänen kyvyistään julkaistiin vielä samana vuonna niin ikään Raittisen tekstittämä Maailmain (RCA), hieno tulkinta brittiläisen Dusty Springfieldin täälläkin listoille nostamasta dramaattisesta balladista You're My World.

Tässä vaiheessa jo tukevasti huipulle nousseen Carolan varsinaiseksi bravuurinumeroksi osoittautui kuitenkin vasta seuraava levytyskappale, Rauno Lehtisen hänelle löytämä ja sovittama Les jeux interdits, Saukin sanamukaisesti kääntämänä Kielletyt leikit (RCA) vuodelta 1966. Dramatiikan kyllästämä esitys seurasi Carolaa varjon lailla koko hänen elämänsä ajan, pohjustaen tien myös jäljessään tuleville menestysnumeroille kuten myös Peggy Leen levyttämänä tunnetulle taltioinnille Chico - mustalainen, jossa erinomaisesta säestyksestä vastasi kitaristi Heikki Laurila. Levyn kääntöpuolelle oli lykätty kokonaiskuvaa särkemään tyystin erilainen sävelmä, musikaali-iskelmä Nousee päivä, laskee päivä.

Carola päätti tässä vaiheessa vaihtaa levy-yhtiötä, jolloin hänen tuottajakseen ja neuvonantajakseen tuli Jaakko Salo. Heidän yhteistyönään syntyi loppukesästä 1967 vahva tuplahitti, minkä muodostivat Bond-sävelmä Ei aina käy niin kuin haaveillaan (You only live twice) ja duettona Lasse Mårtensonin kanssa singlen varsinainen vetonaula Mä lähden stadiin. Jazzillisempaa osaamistaan Carola pääsi väläyttämään samana vuonna Esko Linnavallin johdolla ilmeisesti vientiin tarkoitetuissa vieraskielisissä esityksissään Mohair Sam ja Agua de beber (julkaistu virheellisellä nimellä Aqua de beber), joista edellisen numeron hän levytti tammikuussa 1968 myös suomeksi.

Sarjaa täydensi syksyllä -68 omalta osaltaan tunnelmallinen balladi Rakkauden jälkeen (Was ich dir sagen will), minkä jälkeen Carola palasi tilapäisesti RCA:lle tehdäkseen heti 70-luvun alussa albumin Aarno Ranisen johdolla. Se sai otsikon Kielletyt leikit ja sisälsi uudelleen äänitetyn nimisävelmän ohessa muutamia muita uusintaottoja sekä aivan uusia taltiointeja kuten myös Marjatta Leppäsen levyttämän Se onko hän (It must be him). Tammikuussa 1971 Carola esiintyi kuitenkin taas uudella levymerkillä, eväinään Vexi Salmen tekstittämä veikeä muunnelma ahvenanmaalaisesta kansanlaulusta Herrojen kanssa pellon laidassa (I fjol så gick jag med herrarna i hagen) ja Tuula Valkaman sanoittama espanjalaisballadi Vuoriston kellot (Campanas del olvido).

Vain pari kuukautta tämän jälkeen Carola pääsi ikuistamaan suomenkielisen version vuoden euroviisujen voittosävelmästä Penkki, puu ja puistotie (Un arbre, un banc, une rue), mitä seurasi vuotta myöhemmin toinen voittoisa euroviisu suomeksi laulettuna, Rakastan - saavuthan (Après toi). Tässä vaiheessa Carola oli saanut tarpeekseen julkisuudesta ja vetäytyi sen vuoksi pian estradeilta. Vuosikymmenen lähestyessä loppuaan hän palasi kuitenkin parrasvaloihin keikkaillen satunnaisesti Helsingin jazzravintola Groovyssa ja sittemmin myös UMO:n eli Uuden Musiikin Orkesterin solistina.

Odotetun comebackinsa levylaulajana Carola suoritti vuonna 1980 Ranisen tuottaman lattarivoittoisen albuminsa Maria, Maria myötä, mutta live-esiintymiset eivät kiinnostaneet häntä enää tässä vaiheessa sen enempää. Vuosikymmenen puolivälissä hän sairastui varsin nuorena Alzheimerin tautiin, mikä heikensi vääjäämättä hänen kuntoaan ja koitui marraskuussa 1997 hänen kuolemakseen. Carola ehti kuitenkin konsertoida vuonna 1988 UMO:n ja 1989 Iiro Rantalan kanssa sekä vielä 90-luvun alussa yksinään muutamissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa.

Carolan viimeiseksi levytykseksi jäi vuonna 1988 Sydämeni jäi Sorrentoon (Torna a Surriento), joka ilmestyi kokooma-CD:llä Ciao ciao bambina. Postuumisti on vuonna 2004 julkaistu hänen konsertti- ja radioäänityksiään vuodelta 1966 Heikki Sarmannon trion sekä Esa Pethmanin kanssa ja kahden CD:n kooste hänen kaupallisesta tuotannostaan otsikolla Parhaat - Tulkitsijan taival 2005.

Videot

Sanottua

Me kaikki Porin jazzia perustamassa olleet kaiffarit rakastimme Carolaa. Hän oli nääs ollut ekan festivaalin ainoa laulusolisti. Erkki Wessman: Jazzahtavat jatkojamit - Carola, artikkeli poistettu netistä

Jokin vuosi sitten halusin kirjoittaa lehtiartikkelin Carolasta. Soitin hänelle. Carola kertoi masentuneena, että oli hiljattain menettänyt luku- ja kirjoitustaitonsa. Hän oli inhimillisesti ja millä tahansa muullakin mitalla katsoen aivan liian nuorena, alle viisikymppisenä sairastunut nopeasti etenevään dementian muotoon, jonka sanotaan yleensä alkavan aikaisintaan 60 ikävuoden jälkeen. Erkki Wessman: Jazzahtavat jatkojamit - Carola, artikkeli poistettu netistä

Carola oli perusteellisesti sivistynyt ihminen, jolla lisäksi oli korkea toleranssi ja tosi pitkä vieteri. Ilman sellaisia ominaisuuksia muusikon työ olisi ollut vaikeaa sen ajan oloissa. (sitaatti Heikki Sarmannolta. Kotiranta, Pirkko: Sielultaan jazzlaulaja on sitä vihdoin levylläkin. (Artikkeli Helsingin Sanomissa 31.10.2004)

Valikoitu diskografia

Carola: Hava nagilah 1963 (RCA)
Carola: Nyt nostan kytkimen 1964 (RCA)
Carola & The Boys: Jo riittää / Hunajainen 1965 (RCA)
Carola: Kielletyt leikit 1966 (RCA)
Carola: Chico - mustalainen / Nousee päivä 1966 (RCA)
Carola: Ei aina käy niin kuin haaveillaan / Carola & Lasse Mårtenson: Mä lähden stadiin 1967 (Scandia)
Carola: Mohair Sam / Aqua de beber 1967 (Scandia)
Carola: Rakkauden jälkeen 1968 (Scandia)
Carola: Kielletyt leikit 1970 (RCA) (LP)
Carola: Herrojen kanssa pellon laidassa / Vuoriston kellot 1971 (Decca)
Carola: Penkki, puu ja puistotie 1971 (Decca)
Carola: Rakastan - saavuthan 1972 (Decca)
Carola: Maria, Maria 1980 (Gold Disc) (CD)
Carola: Sydämeni jäi soimaan blues 1985 (Flamingo) (CD)
Eri esittäjiä: Ciao ciao bambina 1988 (Gold Disc) (CD)
Carola: Parhaat - Tulkitsijan taival 2004 (Warner) (2CD)
Carola & Heikki Sarmanto Trio 2004 (Jazzpuu/Sähkö Recordings) (CD)

Linkit

Diskografia, koonnut Veikko Tiitto

Lähteet

Artikkelin alkuperänen kirjoittaja: Erkki Pälli


Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Kotiranta, Pirkko: "Sielultaan jazzlaulaja on sitä vihdoin levylläkin". (Artikkeli Helsingin Sanomissa 31.10.2004)

Henkilökohtaiset työkalut