BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Börje Sundgren

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Börje Arnoldsson Sundgren
Salanimet: ei tiettävästi
Lempinimi: Böke

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 6.8.1924, Helsinki
Kuolinaika: 16.2.1972, Helsinki

Roolit ja soittimet

Roolit: muusikko, säveltäjä, sanoittaja, radiotoimittaja
Soittimet: saksofonit, piano

Yhtyeet

Erik Lindströmin yhtye 1940-luvun puolessavälissä.


Muut henkilöyhteydet

Jaakko Furman (Vuormaa), muusikkokumppani
Sal Furman, muusikkokumppani
Herbert Katz, muusikkokumppani
Erik Lindström, sanoitusten säveltäjä ja muusikkokumppani
Olle Lindström, muusikkokumppani
Sauvo Puhtila, muutaman sävellyksen sanoittaja

Biografia

Jatkosodan aikana, jolloin tanssinopetus oli tanssikiellosta huolimatta sallittua, ruotsinkieliset (jazz)muusikkopiirit pitivät lähinnä rannikkokaupungeissa yllä pienyhtyesoittoa ja tanssikouluja, joissa opetus saattoi olla hyvinkin muodollisessa sivuosassa. Sundgren oli vuonna 1943 koonnut ravintola Veljeshoviin Ingmar Englundin orkesterin rinnalle "pienen bigbandin", jossa oktetissa hänen itsensä lisäksi soittivat ainakin Sal Furman trumpettia, Erik Lindström pianoa, Olle Lindström bassoa ja Jaakko Furman (Vuormaa) rumpuja.

Jo huhtikuussa 1945 Jaakko Vuormaa järjesti ensimmäiset jazzkilpailut, jossa kokoonpanot viittasivat yhä vahvasti bigband-perinteeseen. Sundgren oli mukana voittaneessa yhtyeessä, jossa hänen lisäkseen soittivat Yrjö Hofström (pasuuna), Martti Alanko (saksofoni), Sal Furman (trumpetti), Aarno Walli (piano), Herbert Katz (kitara), Erik Lindström (kontrabasso) ja Osmo Walli (rummut).

Suomen alettua osallistua Eurovision laulukilpailuihin 1960-luvulla Börje Sundgren oli alkuvaiheissa ahkerasti mukana: v. 1963 ja 1964 sekä säveltäjänä että sovittajana: edellisenä vuonna hänen Muistojeni laulu -teoksensa esitti Laila Halme ja jälkimmäisenä vuonna vuorossa oli Kerran viel’ -valssi — jonka nimen mallina lienee ollut tunnettu Carl Zellerin operettivalssi — ja jonka esitti Irmeli Mäkelä, minkä lisäksi v. 1964 Sundgren oli sanoittanut Erik Lindströmin sävelmän Pianonsoittaja, jonka esitti Erkki Liikanen. Vuonna 1965 Sundgren piti taukoa, kunnes sitten taas v. 1966 hän oli säveltäjänä mukana kahdella kappaleella: Laila Kinnusen tunnetuksi tekemällä Muistojen Bulevardi -musettevalssilla (sanoittaja Sauvo Puhtila Solja Tuulen salanimellä) ja Ilkka Rinteen eli Martti Miettisen esittämällä Syysromanssilla (sanoittajana Sundgren itse). Sitten Sundgren oli mukana viimeistä kertaa vielä seuraavana vuonna (1967) säveltämällään ja sanoittamallaan sekä Marion Rungin esittämällä kappaleella Kesän laulu ynnä säveltämällään ja jälleen Saukki Puhtilan sanoittamalla ikivihreäksi jääneellä kappaleella Oi tuntematon.

Muistojeni laulu voitti vuoden 1963 Suomen-osakilpailun, ja laulua lähti erikoistenkin vaiheitten jälkeen Lontooseen esittämään Laila Halme; loppukilpailussa kappale jäi pisteittä. Sundgrenille syntyi samojen laulukilpailujen yhteydessä pienoinen riita Syys-blues -kappaleensa samankaltaisuudesta Toivo Kärjen Kaikessa soi blues -kappaleen kanssa. Iskelmä-lehden numerossa 7/1963, Erkki Pällin artikkelissa, Sundgren kertoo:
”Lokakuun lopulla 1961 sävelsin kappaleen Syys-blues, kahdentoista tahdin normaalibluesin, mihin myös itse laadin tekstin. Saman vuoden marraskuussa myin kappaleen kustannusoikeudet Toivo Kärjen välityksellä eräälle suurelle musiikkikustantamolle. En kuullut sävellykseni kohtalosta mitään ennen kuin kiinnitin huomioni Eurovisiokarsintojen viimeisessä etapissa esitettyyn Kaikessa soi blues –nimiseen sävelmään. Morsiameni ehti jo luulla tuota kappaletta minun sävellyksekseni, ja olinpa itsekin hetken aikaa siinä uskossa, että kustantaja oli teettänyt bluesiini uuden tekstin ja ilmoittanut sen sitten mukaan karsintoihin. Pian huomasin kuitenkin, että yhtäläisyyksistä huolimatta kyseessä oli eri sävellys. Kun oma iskelmäni sattui sitten voittamaan, olin siksi paljon voittoni huumassa, että unohdin koko bluesin. Juttu alkoi harmittaa minua vasta myöhemmin saadessani kuulla, että ”Kaikessa soi blues” on saavuttanut melkoista suosiota.” — Kärki itse kiisti jyrkästi minkäänlaisen lainaamisen: ”Minun ei tarvitse varastaa ideoita muilta, sillä minulla on niitä tarpeeksi omastakin takaa.” Riita raukesikin sitten.

Muistojen Bulevardi ja Oi, tuntematon lienevät jääneet Börje Sundgrenin kappaleista parhaiten elämään. Kaikkiaan hänen teoksiaan on taltioitu kolmisenkymmentä (sävellystä ja/tai sanoitusta).

Sundgren poistui keskuudestamme vuonna 1972 vain 47-vuotiaana.

Sanottua

Aikalaisarvostelija Pyörittäjä eli Mauno Maunola arvioi hyvin suopeasti Kerran viel’ -valssia: ”Eurovisiokarsintamme kolmannelle sijalle kivunnut B. Sundgrenin valssi edustaa oloissamme poikkeuksellisen hienostunutta linjaa. Luulisinpa sillä olevan kansainvälistäkin kantavuutta mikäli jollakin konstilla pääsisi maailman markkinoille pujahtamaan.” Muistojeni laulua Pyörittäjä oli hieman aiemmin herennyt suorastaan puolustamaan: ”Muistojeni laulu olisi ansainnut Lontoossa paremman kohtelun osakseen, sillä eivät ne pinnoja saaneet rallit olleet mielestäni kovinkaan korkeita hengentuotteita. Mutta makua on monenlaista. Ovathan monet meikäläisetkin moitiskelleet ”Böke” Sundgrenin sävellystä molli-ulinaiseksi itkuvirreksi, vaikka se tosiasiassa yleissävyltään ja duurivoittoisuudessaan edustaa varsin valoisaa elämänkatsomusta. Oli miten oli, de Godzinskyn sovituksena ja Irmeli Mäkelän laulamana se joka tapauksessa edustaa kotimaisen iskelmämusiikkimme parhaimmistoa.”


Valikoitu diskografia

Brita Koivunen ja yhtye (1961): Jos en saa sua koskaan. Säv. Börje Sundgren, san. Börje Sundgren — Saukki [= Sauvo Puhtila], sov. Eino Virtanen. Scandia KS 398.
Irmeli Mäkelä ja George de Godzinskyn orkesteri (1964): Kerran viel’ (valssi). Säv. & san. Börje Sundgren, sov. George de Godzinsky. Columbia MY 100.
Jopi Eräkare [= Jouko Eräkare] ja Lill-Jørgen Petersenin orkesteri (1964): Pst-pst-twist. Säv. & san. Börje Sundgren, sov. Jørgen Petersen. Columbia MY 101.
Pirkko Mannola ja Jaakko Salon orkesteri (1964): Pieni punainen auto (foksi). Säv. & san. Börje Sundgren, sov. Jaakko Salo. Nor-Disc ND 37.



Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Jari J. Marjanen (VYS ry), marraskuu 2013
Kirjoittaja kiittää Kalervo Kärkeä kiinnostavista lisätiedoista.

Pekka Jalkanen & Vesa Kurkela (2003): Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. WSOY. Porvoo.

Tony Latva & Petri Tuunainen (2004): Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY. Jyväskylä. ISBN 951-0-27817-3. Ss. 96, 301, 475—476 ja 478—479.



www.fono.fi
www.aanitearkisto.fi


Henkilökohtaiset työkalut