BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Anneli Saaristo

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun
kuva: Pekka Elomaa

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Täydellinen nimi: Terttu Anneli Orvokki Saaristo
Oikea nimi: Anneli Saaristo
Nimihistoria: Terttu Orvokki Saaristo (syntymänimi)
Taiteilijanimi: Anneli Saaristo (etunimi alunperin bändin johtajan keksimä, nykyään virallinen)

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 15.2.1949, Jokioinen

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja (päärooli), näyttelijä

Vaikuttajat

Kalevi Rothberg, orkesterinjohtaja
Eero Tiikasalo, säveltäjä
Matti Puurtinen, säveltäjä, sovittaja
Urpo Sorvali, säveltäjä, sovittaja
Jussi Liski, sovittaja
Petri Kaivanto, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja, laulaja

Muut henkilöyhteydet

Erkki Mäkinen, sanoittaja
Sirkka-Liisa Krapinoja-Sass, säveltäjä, sanoittaja

Biografia

Anneli Saaristo ei sovi perinteisen iskelmäartistin muottiin. Hänen tulkintansa ovat aina olleet vähän liian vahvoja sopiakseen suomalaiseen perusiskelmään ja hänen ohjelmistonsakin kurottaa tyylillisesti moniin suuntiin, intiimeistä laulelmista dramaattisiin ja suorastaan draamallisiin sävelmiin. Useimmista aikalaisistaan poiketen hän on vältellyt kaupallisia kompromisseja ja valinnut itsenäisesti suurimman osan levyttämistään lauluista. Saaristo ei olekaan koskaan ollut mikään koko kansan suosikki, vaan pikemminkin pienempien yleisöjen oma tähti, johon on liitetty usein myös laatusana diiva etenkin myönteisessä mielessä.

Ennen oman persoonallisen tyylin löytymistä, Saaristo aloitti laulajanuransa tanssikeikoilla, joita hän ehti tehdä esimerkiksi Kalevi Rothbergin orkesterin solistina yli kymmenen vuotta. Hänen ensimmäiset levytyksensä olivat "kilpailevia versioita" suosituista iskelmistä, kuten tuohon aikaan tapana oli, esimerkiksi Katri Helenan hiteistä Kesän lapsi ja Syysunelma. Nämä julkaistiin Hittiparaati 3 -kokoelmalla vuonna 1977.

Anneli Saaristo esittäytyi ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle euroviisukarsinnassa 1978 sijoittuen neljänneksi kappalella Sinun kanssasi, sinua ilman. Samana vuonna hän kirjoitti ylioppilaaksi iltakoulusta Turussa. Hänen uransa lähti kuitenkin varsinaisesti käyntiin vuonna 1980 ensimmäisen sooloalbumin Aina aika rakkauden ja ensimmäisen oman soolokonsertin myötä. 1982 Anneli kilpaili Syksyn Sävelessä kappaleella Tyhjät sanat.

Tärkeimpänä käännekohtana Anneli itse pitää vuotta 1983, jolloin hän pääsi edustamaan Yleisradiota Belgiassa Knokke Cupissa yhdessä Riki Sorsan ja Kirkan kanssa Jukka Kajavan kolmikolle ohjaamassa showesityksessä. Knokkessa Anneli voitti parhaan solistin palkinnon, jota seurasi myös Muusikkojen liiton "Vuoden naissolisti" -palkinto. Vuoden 1984 euroviisukarsinnoissa Anneli oli yksi kutsutuista artisteista ja sijoittui kolmanneksi flamencohenkisellä laululla Sä liian paljon vaadit.

Saman kisan satoa on myös Sirkka-Liisa Sassin Elän hetkessä, josta tuli Annelin seuraavan levyn nimikappale. Tällä albumilla alkanut yhteistyö sovittaja-kapellimestari Upi Sorvalin kanssa jatkui myös seuraavalla Näin jäätiin henkiin -levyllä 1985. Emma-palkinnon vuoden naissolistina Saaristo sai 1985. 1987 albumilla Tuuli, laivat ja laulu sovittajana oli toinen tärkeä yhteistyökumppani Matti Puurtinen.

Vaikkei Saariston levymyynti yltänytkään huippuartistien myyntilukuihin, 1980-luvun menestys antoi itseluottamusta lopettaa tanssimusiikin esittäminen ja lavojen kiertäminen. Anneli Saaristo siirtyikin esiintymään konserttisaleihin selvästi aikaisemmin kuin monet muut iskelmälaulajat.

Kilpailumenestys vuoden 1989 Euroviisuissa nosti Anneli Saariston uran uudelle tasolle. Samanniminen albumi myi kultalevyyn oikeuttavat 25.000 kappaletta jo ennen ilmestymistään ja sitten Matti Puurtisen säveltämä ja Turkka Malin sanoittama La dolce vita sijoittui loppukilpailussa Sveitsin Lausannessa seitsemännelle sijalle, joka on edelleen kaikkien aikojen paras sijoitus suomenkielisellä esityksellä.

La dolce vitan ohella Saariston suosituimpia lauluja ovat Appelsiinipuita aavikkoon vuodelta 1992, versio Veikko Lavin Evakon laulusta ja eräiden maailmanhittien cover-versiot kuten Päättyneet juhlat (-La fiesta terminò-), Aina eilinen (-Englishman in New York-), Kuutamon poika (-Hijo de la luna-) ja Tämä yö (-Con te partirò-).

1990-luvulla Anneli muutti Turusta Helsinkiin, levytystahti hidastui ja levyjen sovittajiksi tulivat Jussi Liski ja Petri Kaivanto. Oman vakiokokoonpanon kanssa esiintyminen kävi lamavuosina kannattamattomaksi ja Anneli onkin esiintynyt paljon pelkän pianistin säestyksellä, mutta toisaalta myös monien suurten orkesterien solistina. Annelin oma konsertti Vantaan Viihdeorkesterin kanssa 2005 esitettiin myös TV2:ssa.

Laulelmalliseen suuntaan Saariston ohjelmistoa on vienyt erityisesti yhteistyö persoonallisen lauluntekijä Sirkka-Liisa Krapinoja-Sassin kanssa. Sass on yksi Annelin luottotekijöistä, joiden kanssa yhteistyö on jatkunut vuosikymmeniä. Parin yhteistyön tulosta on myös Sassin kappaleisiin perustuva dramatisoitu lauluilta Yksisiipinen perhonen, jota Saaristo esitti hyvällä menestyksellä ympäri Suomea vuosina 2000–2003, ja Kaksi sielua -albumi, joka perustuu enimmäkseen kyseiseen kokonaisuuteen.

Vuonna 1998 Anneli Saaristo esiintyi yhdessä Eija Kantolan ja Marjorien kanssa Rakkauden kiertokulku -konserttikiertueella. Konsertit saivat suuren suosion ja laulajattarien yhteistyö jatkui seuraavina vuosina vielä kolmella samannimisellä kiertueella ja Silja Europalle tehdyssä joulushow'ssa Himmelin jouluyllätys 2004. Konsertteja esitettiin myös televisiossa ja niistä julkaistiin kokoomalevy.

Anneli on myös esiintynyt näyttelijänä: hän esiintyi vuonna 1996 Turun kaupunginteatterissa operetissa Valkoinen hevonen, 2001 Zorron miekka -musikaalissa Turun Vartiovuoren kesäteatterissa ja näytäntökaudella 2008-2009 Jazztyttö -musikaalin tähtenä. Kotkan kaupunginteatterissa. Ilmeikäs laulaja on esiintynyt myös puherooleissa: esimerkiksi piirretyissä Disney-elokuvissa Kaunotar ja hirviö sekä Leijonakuningas. Vuonna 2004 hänellä oli rooli Timo Koivusalon ohjaamassa musikaalielokuvassa Kaksipäisen kotkan varjossa.

Videot

Anneli Saaristo muistelee La Dolce Vitan vaiheita 18.10.2012

La Dolce Vita Suomen euroviisukarsinnassa 1989/YLE Elävä arkisto

Oi äiti maa Suomen euroviisukarsinnassa 1989/YLE Elävä arkisto

Veikko Lavin Evakon laulu ohjelmassa Suomi 80: Lauantain toivotut 1997/YLE Elävä arkisto

Sä liian paljon vaadit Suomen euroviisukarsinnassa 1984/YLE Elävä arkisto

Sinun kanssasi, sinua ilman Suomen euroviisukarsinnassa 1978/YLE Elävä arkisto

Valikoitu diskografia

Alkuperäisalbumit

Anneli Saaristo & Tom Wentzel: Nimeni on ilotuska (Ponsi, 1979)
Aina aika rakkauden (Fifty Fifty, 1980)
Anneli Saaristo & Matti Rag Paananen: Lauluja (EMI, 1982)
Elän hetkessä (Kerberos, 1984)
Näin jäätiin henkiin (RCA/Discophon, 1985)
Tuuli, laivat ja laulu (RCA/Discophon, 1987)
La dolce vita (Fifty Fifty, 1989)
Anneli Saaristo, Monna Kamu & Liisa Tavi: Miten enkeleitä vietellään (Pyramid/Johanna Kustannus, 1989)
Appelsiinipuita aavikkoon (Pyramid/Johanna Kustannus, 1992)
Kypsän naisen blues (Pyramid/Johanna Kustannus, 1995)
Anneli Saaristo & Matti Rag Paananen: Federico García Lorca (Kulttilevy, 1998)
Helminauha (Pyramid/Johanna Kustannus, 1999)
Anneli Saaristo, Eija Kantola & Marjorie: Rakkauden kiertokulku (AXR, 2001) Kooste livetaltioinneista.
Kaksi sielua (Silence 2004)
Uskalla rakastaa (Fifty-Fifty 2009)
Kissan mieli (Gramofoni, 2012)

Kokoelmia

Anneli Saariston parhaat (Kerberos/Discophon, 1989) Kokoelma.
Anneli Saaristo 20 suosikkia (Fazer/Warner, 1995) Kokoelma.
Elämäni lauluja (Fifty-Fifty, 2010) julkaisemattomia 1980-luvun äänityksiä + DVD

Linkit

Anneli Saariston kotisivut (Virallinen kotisivu)

Lähteet

Artikkelin alkuperäiset kirjoittajat: Päivi Juvonen, Petri Kaivanto


Gronow Pekka, Lindfors Jukka & Nyman Jake 2004: Suomi soi 1 – tanssilavoilta Tangomarkkinoille. Helsinki, Tammi. S. 361.
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas. Helsinki, WSOY. S.377–379.
Kaivanto, Petri: Anneli Saariston kotisivut. Tarkistettu 9.7.2006

Henkilökohtaiset työkalut