BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Anki Lindqvist

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Oikea nimi: Agneta Elisabeth Lindqvist
Aliakset: Anki
Nimihistoria: Anki, vakiintui 70-luvulla taiteilijanimeksi

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 27.9.1945, Helsinki
Kuolinaika: 15.11.2007, Muonio

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja, säveltäjä, sanoittaja, toimittaja, televisiotuottaja
Soittimet: laulu

Yhtyeet

Anki, Bosse ja Robert, laulaja 1964-68
Cumulus, laulaja 1969 alkaen

Biografia

Agneta Lindqvistin julkinen ensiesiintyminen tapahtui 4-vuotiaana Yleisradion ruotsinkielisessä lastenohjelmassa. Tyttö itse ei ollut ajatellut vielä siinä vaiheessa vakavammin uraa musiikin parissa, vaikka läheiset olivat kyllä panneet merkille hänen ilmeisen musikaalisuutensa. Niinpä hän oli myöhemmin kysytty esiintyjä koulun juhlissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa.

Jo pienestä pitäen lempinimeä Anki kantaneen Lindqvistin varsinaisen uran voidaan katsoa alkaneen loppuvuodesta 1961, jolloin hän jäi esityksellään St. Louis Blues nipin napin toiseksi Tesvision Nuorten tanssihetkessä järjestetyssä laulukilpailussa, Ann-Christine Nyströmin selviytyessä puolella pisteellä voittajaksi. Tämän saavutuksensa perusteella Anki Lindqvist pääsi tekemään syyskuussa -62 The Savages-nimisen rautalankayhtyeen avustamana ensimmäisen levynsä Neiti yksinäinen. Sitä seurasi seuraavana syksynä toinen epäonnistunut yritys iskelmätähtenä, mutta sen jälkeen Anki keksi lyöttäytyä yhteen Österbergin veljesten Bossen ja Robertin kanssa folkin merkeissä.

Tammikuussa -64 kolmikko suoritti levydebyyttinsä ikuistamalla kaksi Juha Vainion tekstittämää amerikkalaissävelmää: Viimeinen vihellys (400 Miles) ja Sitruunapuu (Lemontree). Vuonna 1965 Anki, Bosse ja Robert julkaisivat nimikko-LP:n, joka sisälsi myös Ankin sooloesityksiä, kuten edellisvuonna taltioidun Paha tyttö. Trion yhteinen taival jatkui vuoteen 1968 saakka, minä aikana syntyi vielä useita singlejä ja niistä pari kokoelmaa.

Anki Lindqvistin kaiken aikaa jatkuneen soolouran varhaisista hedelmistä kannattaa noteerata ainakin Ne kesäyöt vuodelta 1965, vuoden 1966 Sunny, Jos nyt menet pois (Ne me quitte pas) vuodelta 1968 ja aivan 60-luvun lopulla ilmestynyt Elät yhä muistoissain 1969. Ankin asemaa tuolloisella viihdenäyttämöllä heijastaa hyvin se, että hänet nimettiin vuosina 1966 ja -67 Iskelmä-lehden äänestyksessä maamme suosituimmaksi naissolistiksi. Noina kesinsä hän kierteli maata Danny-shown kanssa ja kesällä -68 hänen ympärilleen oli rakennettu oma kiertue.

Vuonna 1968 Anki osallistui sekä Suomen euroviisukarsintaan että Mainostelevision järjestämään Syksyn sävel -kilpailuun. Esiinnyttyään kesän -69 Kirka Babitzinin ja Eero Raittisen "Rock And Roll Circuksessa" hänet kiinnitettiin Helsingin Ruotsalaisen teatterin ohjelmistoonsa otettaman Hair-musikaalin naispääosaan, missä tehtävässä hän tutustui myös Heikki "Hector" Harmaan, Cay Karlssoniin ja Sakari "Oscar" Lehtiseen. Heidän toimestaan syntyi laulu- ja soitinyhtye Cumulus, joka täydentyi vuotta myöhemmin multi-instrumentalisti Petri Hohenthalilla.

Cumulus teki ensimmäisen singlensä Puuvillapellot toukokuussa -70. Sävelmä oli sama, minkä Anki itse oli levyttänyt viitisen vuotta aikaisemmin otsikolla Vanhan korpin varjo. Hän oli aktiivisesti mukanaa Cumuluksen toiminnassa, mutta jatkoi edelleen myös omia levytyksiään. Niinpä hän joutuikin jakamaan aikansa 70-luvulla yhtyeen, soolouransa ja TV-työn kesken, sillä hän oli valmistunut edellisen vuosikymmenen lopussa Taideteollisen Korkeakoulun kamerataiteen linjalta ja saanut paikan Yleisradion ruotsinkielisestä televisiosta FST:stä.

Anki Lindqvistin 70-lukuisesta levytuotannosta sopii nostaa esille kokoelma Anki ennen aurinkoa vuodelta 1972, mm. Carly Simonin lauluja suomennettuna sisältävä Aikalintu vuodelta -73 ja suomalaisten naisrunoilijoiden töistä Ankin sekä Pirjo Bergströmin säveltäminä koostuva Runoja vuodelta 1976. 1980-luvulla Ankin omat äänitteet vähenivät, mutta vuonna 1987 häneltä ilmestyi vielä CD Tähtien rannalla ja ruotsinkielinen Visa i vind. Uudella vuosituhannella - tarkemmin sanottuna vuonna 2002 - hän ilahdutti uskollisia ihailijoitaan ruotsinkielisellä joululevyllä, joka sisälsi hänen äitinsä kirjailija Marita Lindqvistin runoja tyttären säveltämänä.

Anki Lindqvistin julkiset esiintymiset harvenivat hänen viimeisinä vuosinaan, mutta hänet nähtiin aina silloin tällöin erikoistilaisuuksissa tai juhlissa Cumuluksen kanssa. Vuonna 2000 hän oli mukana myös suomalaisten naisrockareiden yhteistapahtumassa "Rockin korkeat korot", vaikka häntä ei voikaan pitää minään varsinaisena kyseisen musiikinsuunnan edustajana.

Anki itse on todennut taiteestaan Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon mukaan (Iskelmän kultainen kirja 1986, Otava, Helsinki. sivu 438): "Useimmat niistä lauluista, joita esitän, ovat kansanlaulutyyppisiä, eivät siis mitään varsinaisia iskelmiä, eikä niitä ole tarkoitettu lioin miksikään varsinaisiksi show-numeroiksikaan. Eivät ne vaadi kulisseikseen kimaltelevia hepeneitä tai ruusunkukkia. Kansanlaulujen melodiat ovat yksinkertaisi ja vaatimattomia, ja samaa tyyliä vaaditaan niiden esittäjältäkin."

Sanottua

"Anki kuvaa 1960-luvun henkeä Suomessa: 'Kyllä se suhtautuminen naisartistiin oli hirveen raivostuttavaa. Oli just tällaista että järkkärit sano, että ennen pusua ei tuu mitään rahoja.'" (Kira Gronow & Jukka Lindfors artikkelissaan "Leidit lavalla" sivu 243. Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka - Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2. Rautalangasta hiphoppiin. Tammi, Helsinki)

Valikoitu diskografia

Albumit

Neiti yksinäinen 1962 (Columbia)
Anki, Bosse & Robert: Viimeinen vihellys / Sitruunapuu 1964 (Columbia)
Ne kesäyöt 1965 (Columbia)
Vanhan korpin varjo 1965 (Columbia)
Anki, Bosse & Robert: Anki, Bosse & Robert 1965 (Finlandia)
Sunny 1966 (Top Voice)
Jos nyt menet pois 1968 (Top Voice)
Cumulus: Puuvillapellot 1970 (Top Voice)
Anki ennen aurinkoa 1972 (Top Voice) (LP)
Aikalintu 1973 (Top Voice) (LP)
Runoja 1976 (Top Voice) (LP)
Cumulus: Höstvisa 1977 (RCA Victor)
Cumulus: Tillsammans 1979 (RCA Victor)
Tähtien rannalla 1987 (Scandia) (CD)
Cumulus: Swing 1991 (Andania)

Linkit

Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

Veikko Tiiton laatima diskografia

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli


Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka - Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki)

Latva, Tony -Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas (WSOY, Helsinki)

Gronow, Pekka - Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2005: Suomi soi 3 - ääniaalloilta parrasvaloihin (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901-1982 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Henkilökohtaiset työkalut