BIOGRAFIAT WIKI TEEMAT VIDEOT UUTISET PALKINNOT INFO YHTEYSTIEDOT
HAKU

Aimo Andersson

Pomus

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aimoandersson.jpeg

Sisällysluettelo

Perustiedot

Nimet

Täydellinen nimi: Aimo Vilho Andersson
Taitelijanimet: A. Aimo
Salanimet: Vilho Kari

Tärkeät päivämäärät

Syntymäaika: 16.4.1911, Mäntsälä
Kuolinaika: 16.12.1963, Kerava

Roolit ja soittimet

Roolit: laulaja
Soittimet: laulu (pääinstrumentti), harmonikka

Yhtyeet

Amarillo, hanuristi 1931-32
Dallapé, laulusolisti 1932-39, 1951-55, 1960-64
Sointu-orkesteri, laulusolisti 1940-50

Muut henkilöyhteydet

Georg Malmstén
Viljo Vesterinen

Biografia

Suositun Dallapé-orkesterin laulusolistina 30-luvulla suosionsa huipulle noussutta A. Aimoa on luonnehdittu suomalaisen iskelmän perusääneksi: konstailemattomaksi ja helposti omaksuttavaksi. Monien mielestä hän oli 30- ja 40-luvulla suorastaan ylittämätön tunnelmallisten sävelmien tulkitsijana. A. Aimo eli Aimo Andersson – kuten hänen oikea nimensä kuului – oli varsinaiselta ammatiltaan proosallisesti automaalari, mitä virkaa hän hoiti uskollisesti koko laulu-uransa ajan. Hän ei havitellut missään vaiheessa itselleen tähden asemaa, vaan pysytteli huippuaikoinaankin mieluimmin tavallisena rivimiehenä orkesterissa.

Aimo aloitti uransa 30-luvun alussa hanuristina Amarillo-nimisessä amatööriorkesterissa, jossa esiintyi tuohon aikaan peräti neljä Anderssonia. Kolme heistä oli veljeksiä: Ernst, Torsten ja Väinö, mutta Aimo oli eri sukua. Mainittakoon vielä, että samaan kokoonpanoon kuului myös nuori viulisti Teijo Joutsela, joka tuli tunnetuksi myöhemmin sekä Kipparikvartetin että Humppa-Veikkojen jäsenenä.

Ensimmäisen levynsä A. Aimo pääsi tekemään vuonna 1932 Amarillon säestämänä ja silloin vielä omalla nimellään A. Anderssonina. Kappale oli silloisille olympiakisoille omistettu foxtrot Los Angeles, kääntöpuolenaan Teijo Joutselan debyyttitaltiointi Helena. Taiteilijanimellään hän esiintyi vielä samana vuonna laulaessaan Dallapén myötäilemänä parivaljakon Tynnilä-Jäppilä kansallisromanttisen foksin Koskenlaskija.

Siitä urkeni levytysura, joka kesti aina vuoteen 1963 saakka ja joka poiki yli 300 äänitettä. Suurimman suosionsa A. Aimo hankki itselleen 30-luvulla Dallapén ykkössolistina, jolloin syntyivät mm. sellaiset suositut levytykset kuin Aila-tango, Arpiset haavat ja sittemmin Olavi Virran menestyskappaleisiin kuulunut saksalaistango Sinitaivas.

A. Aimon yhteistyö Dallapén kanssa jatkui kiinteänä, vaikka Martti Jäppilä pestasikin 30-luvun puolivälissä orkesterin kapellimestariksi ja keulakuvaksi yleisönsuosikki Georg Malmsténin. Anderssonia ei näyttänyt häiritsevän sekään, että hänen osakseen jäi vuosien 1935 ja -36 kesäkiertueilla tyytyä kakkossolistin tehtäviin konsertteja seuranneissa tansseissa, Malmsténin huolehtiessa laulusta varsinaisissa konserttiosuuksissa.

Vuonna 1939 kaappasi turkulainen Sointu-yhtiö Aimo Anderssonin taiteilijakaartiinsa. Ensimmäinen taltiointi uudelle levymerkille oli riehakas foksi Jonni meripoika, jossa säestyksestä huolehti paikallisista muusikoista koottu studio-orkesteri. Heti 40-luvulle tultaessa seurasi sotavuosina varsinaiseen menestykseensä puhjennut Eino Partasen valssi Kaunis on luoksesi kaipuu ja samaan ajankohtaan maamme historiassa sijoittuvat myös Elämää juoksuhaudoissa ja Ikävä, Eldankajärven jää sekä marssilaulu Iso-Iita.

A. Aimon yhteistyö Sointu-yhtiön kanssa jatkui 40-luvun jälkipuoliskolle asti. Tuo kauden levytyksistä kannattaa nostaa esille tässä yhteydessä sellaiset kuin Viljo Vesterisen säestyksellä ikuistettu Yölintu turkulaisen Pentti Viherluodon valssi Aamu Airistolla. Aimon viimeiseksi Sointu-äänitteeksi mainitaan Yrjö Saarnion tango Muistathan vielä vuodelta 1948.

Seuraavalla vuosikymmenellä A. Aimo palasi PSO:n eli Pohjoismainen Sähkö Oy:n leiriin ikuistaen tammikuussa -51 sopimussyistä salanimellä Vilho Kari mm. Saarnion jenkan Aitassa ennen. Muutaman muun vähemmälle huomiolle jääneen yrityksen jälkeen hänen levytystoimintansa tyrehtyi täysin, kunnes hän heti 60-luvun alussa komean comebackin vanhan kollegansa George Malmsténin johtaman Dallapé-orkesterin solistina vuosikymmenten takaisessa bravuurinumerossaan Rantakoivun alla.

A. Aimo jatkoi yhteistyötä Dallapén kanssa loppuun saakka. Viimeisen levynsä hän teki elokuussa -63 – vain hieman ennen poismenoaan. Kappale oli kohtalonomaisesti Alvar Kososen tango Minne häipyivät silmät tummat.

Valikoitu diskografia

Aimo Andersson: Los Angeles 1932 (Odeon A 228219)

A. Aimo: Arpiset haavat 1934 (Odeon A 228281)

A. Aimo: Sinitaivas 1937 (Odeon A 228401).

A. Aimo: Aila 1937 (Odeon A 228442)

A. Aimo: Kaunis on luoksesi kaipuu 1940 (Sointu 212)

A. Aimo: Eldankajärven jää 1942 (Sointu 403)

A. Aimo: Aamu Airistolla 1945 (Sointu 720)

A. Aimo: Kukkas-swingiä 1946 (Sointu 751)

A. Aimo: Muistathan vielä 1948 (Sointu 960)

Vilho Kari: Aitassa ennen 1951 (Finlandia P 125)

A. Aimo: Rantakoivun alla 1961 (Odeon PLD 212).

A. Aimo: Minne häipyivät silmät tummat 1963 (Odeon PLD 226).

Veikko Tiiton laatima diskografia

Linkit

YLE Elävä arkisto

Lähteet

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Pälli, jonka lähteitä mm.:
Alatalo, Mikko & Rinne, Harri 2001: Maalaispojan lauluja (Kirjapaja, Helsinki)
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Helsinki)
Häme, Olli 1949: Rytmin voittokulku (Fazer, Helsinki)
Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1901-1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)


Henkilökohtaiset työkalut